Juhlintaa ja muuta hauskaa

 Vielä vähän lisää kirjasta! Oli pressitilaisuus, brunssi ihanassa kahvila Fleuristessa.

 Toimittajat saivat syödä herkkusämpylöitä, tuoreita hedelmiä, hyvää hedelmämehua ja myöskin hyvää kahvia. Ja ehdin onneksi itsekin vähän syömään, kirjan esittelemisen ohella.

 Kustannuspäällikkö Ville asettelee kirjoja siistiin pinoon ensimmäisiä saapujia odotellessa.

 Hyvän mielen vaatekaappia saa kirjakaupoista, kävin tarkistamassa. On aina yhtä mahtava hetki nähdä oma kirjansa ensimmäistä kertaa kaupassa. Tekee mieli huudella muille kirjakaupan asiakkaille, että "täällä se on! Juur se kirja mikä kannattaa ostaa!". En kuitenkaan huudellut.

 Illalla pidin työhuoneella kekkerit ja ei tullut mieleen ottaa kuvia. Sain onnitttelulahjaksi mm. kuvan upean käsityön, mallitilkku eri tavoista kiinnittää pitsiä! Tämän todella osuvan lahjan toi EvenSpaces-blogin MB.

Väsynyt, onnellinen ja kiitollinen kirjailija kekkereiden jälkeen.

Ja tänään kirjamessuille maleksimaan! Jee!

Herttaisia kesäpuuhia vaihteeksi

Tämä piti laittaa jo juhannuksen kunniaksi, mutta unohdin ettei mökillä saa nettiä läppäriin. Mutta kai kaikki lukijt olivatkin netin ulottumattomissa itsekin, ihailemassa superkuuta (se oli upea!) ja kuuntelemassa kuikan huutoa järvellä (appivanhempien mökillä tosin ääntelee pierutyynyltä kuulostava härkälintu. Olen aivan kiintynyt tuohon ääneen, "prööt" on alkanut merkitä kesälokoilua).

Olen tehnyt kirjaa varten tuntikaupalla haastatteluita, ja niiden purkamisen ratoksi aloin ommella pitsiapplikaatiota tyllille. Kun kirjoitan haastatteluista ylös vain tekstin kannalta tarpeellisimmat, ehtii välissä pistellä monta pistoa.

Suunnitelmissa häämöttää jotain tämäntapaista, megaromanttista läpikuultavan tyllin ja paksun pitsin vuoropuhelua 1900-luvun varhaisvuosien tyyliin. Muutenkin puuvillatylli puhuttelee. Jos tässä ei muuta tekemistä olisi, saattaisin tekaista jotain höpsöä minttujäätelönvärisestä viskoosineuloksesta ja vanhasta tylliverhosta...

Aah!

Muutenkin tykkään sellaisesta kesälookista, joka ehkä helman pituutta lukuunottamatta sopisi rantapromenadille noin vuonna 1910. Mekko on viimevuotinen tuunaus XL-kokoisesta miesten tirolipaidasta, kietaisuneule NoaNoasta parin vuoden takaa ja hattu Fidasta myös viime vuonna hankkimani.

Pikku Onnettarelle ehdin surauttaa uuden kesämekon. Hyvä että löysin käyttöä jo 7 tai 8 vuotta hautomalleni söpölle jätskitrikoolle... väriin sopivat napit olen ostanut myöskin joskus vuosikaudet sitten Pariisista (Kookaïn tehtaanmyymälää vastapäätä olevasta mainiosta nappikaupasta, jota suosittelen, jos se on edelleen olemassa).

 Eipä ollut kovin selkeää kuvaa siitä.

Princess lace

Hyvä postipäivä! Ihanan hymyileväinen postipoika kävi ja antoi mulle kaksi pakettia. Toisessa oli kolme japanilaista muotikirjaa/lehteä Yesasialta, ja toisessa pitkään himoitsemiani nauhoja ja opasvihkonen aiheesta kuinka tehdä prinsessapitsiä. Princess lace on eräänlainen käsintehdyn ja konetekoisen pitsin välimuoto: tyllille kiinnitetään somiksi koukeroiksi muodosteltuja ilmavia pitsinauhoja. Tekniikka peräytyy jostain 1800-luvun puolenvälin jälkeen, kun konetekoista tylliä ja konetekoisia nauhoja sai suhteellisen edullisesti.

 

Ihanaa hömppää Japanista, mm. rouva Uchidan kirja 

"Suosikkitavarani ja mistä löysin ne"

 

Pari päivää sitten saapunut kestävästä muodista kertova kirja, 

prinsessapitsin opaskirjanen ja itse nauhat.

Näitä nauhoja voi valmistaa vain Leavers-koneilla, ja niiden saaminen käsiinsä on hankalaa. Ostin monta vuotta sitten pikkuisen näytepalasia tokiolaisesta pitsikaupasta, mutta jälkikäteen älysin, että ei niillä pienillä paloilla paljoa tee. Nyt vihdoin, pitkän etsimisen jälkeen, löytyi firma, josta näitä nauhoja saa: EmbellishmentsOne. Maksu hoitui PayPalilla ja kaikki kävi mukavasti ja nopsaan.

Nyt vain neula viuhtomaan ja jotain tälläistä pitäisi syntyä:

Carrickmacross-pitsikokeilu

 Päätin testata erilaisia tyllipitsitekniikoita, nyt kun minulla vihdoin on kaunista puuvillatylliä. Carrickmacross-pitsi on (rasittavan pitkällä nimellä raskautettu) tyllin päälle hienolla batistilla kirjottu tekniikka. Tekniikka on kotoisin Irlannin samannimiseltä seudulta ja se on noussut valokeilaan kiitos Catherine Middletonin hääpuvun (tosin siinä tyllin päälle applikoitiin pitsiä, mutta periaate on kai sama).

Kangas ja tylli harsitaan päällekkäin ja ommellaan yhteen. Sitten ylimääräinen kangas leikataan pois, joka onkin jutun jännittävin osuus. Jos saksenkärki lipsahtaa ja leikkaa tyllinkin, koko homma on pilalla. Kankaan pitää olla niin ohutta, että paperille piirustettu mallipiirros kuultaa läpi.

 Tässä valmis koekappale. Numeron 40 virkkuulangalla tehty kirjonta on näyttävä hentoa tylliä vasten, mutta ohuempi lanka olisi vähemmän kömpelön näköistä.
Applikaatiokankaan voisi käyttää myös toista tyllikerrosta, jolloin lopputulos olisi keveämmän näköinen. Ja lopputuloksen voi viimeistellä kirjomalla. Tällä tekniikalla on tehty mm. häähuntuja ja kastemekkoja.

Sain kirjoa näissä ihanissa kesätunnelmissa, ihan autuasta!