Yön ruhtinatar askartelee tilkuista

 

 Päivän asu eiliseltä: tanssimassa Anvil-klubilla asianmukaisesti tälläytyneenä. Kun en ole vielä päättänyt uuden blogin kuivuuden astetta, julkaistakoon tämä toistaiseksi täällä.

Kaikkea ei kannata säilyttää, edes käsityötarvikkeiden saralla, mutta on vaikea ennustaa etukäteen mille tulee käyttöä ja mille ei. Ompelin synkkää asuani varten pienen musta ranteeseen ripustettavan pussukan, johon mahtuu juuri pankkikortti, puhelin ja nenäliina (ei haittaa tanssimista). Käytin siihen pieniä mustia tilkkuja ja nauhanpätkiä, jotka olisivat olleet kaikenlaisiin muihin tarkoituksiin liian pieniä, saksin mukaan monta vuotta käyttämättä olleen hiuskoristeen ja vuoritin pussukan nahkalla, joka oli poisheittämieni saappaiden varsista. Kas kun niissä oli hyvää nahkaa, vaikka pohja oli peruuttamattomasti hajalla, joten leikkasin varret talteen ja heitin vain pohjat pois... Osa tilkuista oli 10 vuoden takaa, ja moneen otteeseen olisi jo voinut kuvitella, että ei niistä koskaan mitään tulekaan. Ja vastaavanlaista tarviketta on minulla edelleen vaikka kuinka paljon, vaikka olen heivannut paljon kierrätykseen, päiväkodin askartelutarvikkeiksi jne.

Jos ei ikinä tulisi tehtyä mitään kierrätyspaskarteluita, niin sitten voisi suosiolla myöntää että tilkku- ja jämäarkistojen oikea kohde olisi esim. polttolaitos, mutta sitten taas välillä tulee näitä todistuksia vastakkaiseen suuntaan.

Muuten olen sitä mieltä, että musta pitsijakkupuku on hämmästyttävän muuntautumiskykyinen vaate. Tätä ennen se oli päälläni ristiäisissä, pastellinvärisesti asustettuna. Kun käärii pään mustaan hattuharsoon, onkin täysin goottiuskottava.

Elämäni kuvina

Mahtavasta Kaisa-kirjastosta (Hgin Yliopiston pääkirjasto) raahaamani vaatelaatuun liittyvä kirjapino sekä jälkiruokana pieni kirjanen ulkoavaruuden oikeudellisista ja kehityksellisistä kysymyksistä. Kirjasto on se paikka, jossa hamuamisimpulssini saavat virrata vapaasti.

  Fleuristessa tekstiili-insinöörinä. Hiukan kuivaa mutta juuri näihin kirjoihin on piilotettu syyt siihen, miksi jotkut vaatteet kestävät hyvinä vuodesta toiseen ja toiset nuhjaantuvat samantien.

 Uuden kodin vanhat tapetit. Otin näistä mallit talteen. Alanurkassa ei pilkota home vaan noki - tässä kohtaa on ollut takka joskus aika kauan aikaa sitten.

Uusi vintagesyystakkini. Huom. älyttömän päheä tweedvuori. Se lämmittää, ja napakka polyester-puuvilla-päällikangas pysäyttää tuulen. Ostin takin kesällä Remakelta ja samassa paikassa teetin siihen yhden lisänapinläven, kun mielestäni napitus loppui liian aikaisin. Oli muuten edullista, vähänkö alan teettää napinläpiä joka paikkaan ihan vain huvin vuoksi :)
Kiitos Oona kuvasta!

Lisäkuvia keepistä ja löytöjä kierrätyskeskuksesta.

Keeppi on käytännössä iso ympyrä, joka on edestä halki. Siinä on tosiaan tilaa tehdä vaikka minkälaisia käsiliikkeitä. Jätin sen takaa hieman pidemmäksi kuin edestä, näyttää mielestäni paremmalta.

 vyö kuroo selkäpuolen väljyyttä kasaan. Hameessa on syvä laskos, jotta pyöräileminen onnistuisi.

 Olen nyt rampannut sekä Nihtisillan kierrätyskeskuksessa että viimeksi tänään Itäkeskuksen kierrätyskeskuksessa tsekkaamassa laatutyöpajan tilan. No, kun kaupoissa käy niin altistuu ostoimpulsseille ja -mahdollisuuksille. Työasian ohella onnekkaasti satuin löytämään pitkään ostoslistalla olleet punaiset kumisaappaat! Ne ovat täydelliset: ei mitään logoa tai muuta visuaalista häiriötä, ja niihn kuuluu vieläpä eräänlaiset lämpösukat. Hintaa tälle täydelliselle löydölle tuli 5 e. Sitten vähän innostuin ja ostin punaisen villahuivin saappaiden kaveriksi, sekä pienen kukkaron pyöränlamppujen säilyttämiseen.

 

Kaikkea näkemääni hienoa en ostanut. Jätin tämän 4 e maksaneen todella laadukkaan, suorastaan itkettävän upean käsinkirjotun pellavaliinan jonkun muun löydettäväksi. Toivottavasti sen löytää joku arviolta 1920-luvun kirjontataidetta ja laatumateriaalia arvostava henkilö, eikä joku joka etsii ainesta pölyriepuihin...

  

Lepuuttakaa silmiänne näissä kauniissa pistoissa!

Yksi unelmatyö olisi käydä läpi kierrätyskeskusten laareja ja pelastaa parhaat palat jonkinlaiseen luksusputiikkiin – hinnat voisivat pysyä samana, mutta ostajille annettaisiin luento siitä miksi kukin tekstiili on erityisen upea ja arvokas :)

Tornin kahvilassa sateenkaariheijastus.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen...

 Kevään Huili-lehden mekkoarvostelu, jonka kirjoitin. Haluaisin tehdä lisää tälläisiä juttuja!

Heipä hei pitkästä aikaa, arvoisat blogin lukijat. Pahoittelut hiljaiselosta - pidin spontaanin ja suunnittelemattoman blogitauon kesän ajan, ja se vielä venähti. Olen sillä väliin suunnannut tarmoni mm. Hyvän mielen vaatekaapin englanninkielisen blogin tekemiseen yhdessä InkTankin väen kanssa. Jonkinlainen bloginjulkistustapahtuma on tiedossa ensi kuussa. Hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulta voi tarkastaa, että jotain elämää on ollut!

Muuten olen mm. miettinyt vaatteiden laatua ja tuskitellut kun en ole keksinyt täydellistä tapaa erottaa nukkaantuva ja siistinä pysyvä villakangas toisistaan kaupassa, kun testejä ei sovi tehdä. Mutta Malmitalolla pitämäni vaatelaatuluennon suosio oli niin suuri, että kai se kirja on valmiiksi saatava, oli se oppaana 100% täydellinen tai ei. Tuntuu että tiedonjano aiheesta on mittava.




 

Vaatepuolelta koko kesä meni pellavaneulemekossa, jonka löysin Knitworksista. Supermukava, superkätevä ja (haluan uskoa) supertyylikäs. Joskus kun mekko oli pakko pestä, mustat kynähame ja pellava-T-paita paikkasivat puutteen. Minulla on edelleen liikaa lämpimän kauden vaatteita suhteessa siihen mitä oikeasti kerkiän ja jaksan käyttää, kriittistä tarkastelua siis pitää harjoittaa.
(Haluan promota Knitworksia, koska olen todella ihastunut tähän putiikkiin. Tuottet ovat yksinkertaisi – juuri sellaisia, mitä tässä designkommervenkkien piinaamassa maailmassa on ihmeen vaikea löytää. Ne neulotaan Suomessa laatulangoista. Omistaja/suunnittelija on itse usein paikalla kaupassa, ja jos sieltä löytyy melkein mutta ei täysin hyvä vaate, niin hänen kanssaan voi neuvotella omat tarpeet täyttävän version tilaamisen! Itse kaipasin yksinkertaista valkoista neuletakkia, joka sopii pilkullisen kotelomekon kanssa, ja koska juuri täydellistä valkoisen sävyä ei rekistä löytynyt, hän teki kahta eri valkoista lankaa yhdistämällä minulle oman. Olen erittäin tyytyväinen!)

Juhlissa olin mainitussa vintagemekossa ja mainitussa neuletakissa, ylläolevassa kuvassa poseeraan Remedy-pelistudion kemuissa (hyvät kemut!!). Ja hankin vihdoin silmälasit, horisontti on ollut jo aika pitkään sumea.

HMV kohtaa UM:n

Ehkä erikoisin paikka jossa olen puhunut Hyvän mielen vaatekaapista: Ulkoministeriö. Olin virkistyspäivän ohjelmanumerona Andiatan ja Sauman muotinäytöksen ohella, ja sain upean tukanlaiton ja meikin samassa kuin (ministeriön omat) mallit. Kyllä olis kiva jos aina saisi esitykseen mennä vimpan päälle puunattuna!

Kisakatsomon tunnelmaa hallitusneuvotteluita seuratessa.

Lainasin Andiatalta vesiputouspäänteisen viskoosipuseron oman jakkupukuni alle, ja harkitsen tässä pitäisikö se ostaa ihan omaksi. Oli taas osoitus hyvän myyjäkunnan erinomaisuudesta: oli n. 20 min aikaa kahden homman välissä käydä valitsemassa lainavaate. Juoksin sisään, sopotin myyjälle asiani ja näytin jakun johon lainavaatteen piti sopia, hän toi kaksi vaihtoehtoa koppiin ja ne olivat heti oikeaa kokoakin. Ensimmäinen oli liiankin antoisa, toinen juuri oikea. Hommaan varatusta 20 minuutista jäi vielä viisi yli. Kun tietää mitä tarvitsee eikä vain maleksi kaupassa jotain-hauskaa katselemassa, niin on kätevää ja myös mukavaa antautua myyjän palveltavaksi.

 

Uudet tai siis "uudet" korvikset Fidasta ja jakun rinnuksissa helmipäinen hattuneula jonka ostin helmikuussa.

 

Kampaus valmiina, naama vielä luonnontilassa

Hipsutellen kohti syysvaatekaappia

Vaatepöpinää, joka ei ehkä kiinnosta kaikkia: Kertarysäyksen sijaan olen siirtynyt kesävaatekaapista syysvaatekaappiin hiljaa hivuttamalla. Siirsin jo elokuussa vaaleanvihreät vaatteet, ne eivät oikein sovi kullanhehkuiseen loppukesään-alkusyksyyn. Kun vähän viileni, hain kellarista tummanharmaan jakun. Sen voi vetäistä melkein minkä vaan päälle ja näyttää siistiltä. Eilen toimitin kellariin olkihatut, kotitekoisen silkkimekon ja pari muuta liian kevyttä vaatetta ja raahasin vaatetangolle runkopuvun, "pikkumustan" ja muuta alkavaan syksyyn sopivaa. Islanninihme-villatakki odottelee vielä kellarin uumenissa kylmenevää. 

Juuri mitään uutta ei taaskaan ole tarpeen hankkia - nyt kun olen poistanut kaiken pikaisesti rupsahtaneen kaapistani, jäljelle jääneet vaikuttavat olevan teräksestä valettuja. Musta pellavainen kynähame (tuo ihmeellisesti kaikkeen ja kaiken kanssa sopiva vaate) alkaa olla paljosta käytöstä hieman riutunut, ehkä saattaisin jopa harkita sen korvaamista uudella ensi vuonna, tai viimeistään sitäseuraavana. Mietin myös vastaavan kynähameen teettämistä tummanharmaan jakun kankaasta syys-talvikaudelle. Mutta ei nyt pidä hätäillä, tätä päätöstä voi märehtiä vielä hyvän aikaa... muuta uutta en taas keksi tarvita, paitsi jotain hattusuunnitelmaa on myös ilmassa. Pitää odotella vähän aikaa josko suunnitelma selkiytyisi.

Globe Hopen pyyheliinamekko (yläkuvassa tummansinisen kietaisuneuleen ja mieheltä kähveleltyn villapaidan kanssa) on alkusyksyn suosikkivaate. Se on minulle liian lyhyt ilman sukkahousuja, paikallaan juuri näissä lämpötiloissa.

Kävin tänään Mäntsälässä erään maatilan satojuhlissa, johon tilaisuuteen pyyhekuosi sopi mielestäni kuin nakutettu. Pellavapyyhkeessä on jotain rustiikkista joka sointuu niin hyvin latoihin, heinäkasoihin, suomenhevosiin ym ym (vaikka onkin ruotsalainen pellavapyyhe, kuulemma Ruotsin armeijan vanhaa varastoa. Ajatella, kuinka monet nakut nuoret miehet ovatkaan aikoinaan kuivatelleet itsensä mekkooni... lähestulkoon säädytön vaate!).

 

Lainasin mieheni villatakin, laitoin jalkaan puupohjasandaalit ja otin kantovälineeksi ison korin. Sinne mahtuivat persiljapuntti ja kurpitsat, huivit ja kirjat, vesipullot, eväät ja Pikku Onnettaren keräämät tammenterhot.

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

Luento Oulussa ja päivän asu

Pidin Oulussa sijaitsevassa Hyvän mielen talossa luennon kirjani aiheista. Siellä on meneillään käsityöaiheinen viikko, sis. mm. crftivismia, tuunaamista, neulepajoja ym.

 Mielestäni luento sujui oiken hyvin ja kerrankin ajoituskin meni nappiin. Sain kaiken sanottavani sanottua ja jäi tasan 5 minuuttia kysymyksille. Kuvassa paikallisen designkahvilan kaakaot, joilla minä, Pikku Onnetar ja lapsenlikkana toiminut siskoni juhlistimme luentoa. Saan muuten kuulijapalautteet luennosta, tosi mielenkiintoista!!!

 Pikku Onnetar oppi Japanissa poseeraamaan voitonmerkillä. Yhtäkkiä Oulussa voitonmerkki muuttui hevimerkiksi. Sisko ei omasta mielestään ole opettanut moista. Mistä tämä on oikein lapseen imeytynyt??

 Tässä asussa tosin ilman valkoista neuletta esiinnyin. On niin mukava olo, kun on kesäksikin jotain siistiä päällepantavaa (siistillä siis tarkoitan sellaista, missä tuntee olonsa luontevaksi työasioissa).

Kenkäprobleemissa päädyin Nina's-putiikin punaisiin mataliin Repettoihin. Näillä tepsuttelee aika pirteästi!

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.

2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.

4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 

Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.

6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.

7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.

8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

 

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

Päivän asu ja linkkejä

Ateneumin kaunis laattalattia ja minun kaunis hameeni. Pakkas- ja hankikelillä on mielestäni vaivan arvoista kantaa museoon kevyet vaihtokengät, niin ettei tarvitse lapikkailla lontostella sisällä.

Jaahas. Mallikurssi voisi olla tarpeen. Kätevä on myös pieni kukkaromainen laukku, johon mahtuu just puhelin ja pankkikortti, niin ei tarvitse rontata isoa käsilaukkua taululta toiselle.
Päivän asu (tai siis toissaviikolopun): vastikään hankittu Jane Marplen hame, Samujin silkki-pellavapaita (hankittu kesällä 2012), isoäidiltä saamani pikkulaukku 60-luvulta ja rintakoru kirppikseltä arvtenkin 50-luvulta.

Sitten luettavaan:

 

Muotisuunnittelija Anna Ruohosen loistavaa vaatematematiikkaa (lainattu luvan kanssa). Täytyykin pitää Nanso mielessä, kun seuraavan kerran tarvitsen jotain perusvaatetta. Edellisessä postauksessa tosin tuli esille, että ns. halpakaupoitakin voi joskus osua vaatekaappiin ällistyttävän pitkään kestävieä vaatteita, harmi vainen että on hankala etukäteen tietää mitkä niitä ovat.

Kierrätyskeijuilua, shoppailunhimoa ym miettivät mm. 365morelife, Sininen kirjahylly ja Hopeapeili. Rakkahainen testaa P333:a ja Väläyksiä miettii vaatevarastoaan (tämä lause kolahti minuun: "Ehkä suurin oivallukseni nyt puolet kirjasta luettuani on ollut se, että vaateteollisuudenkin intresseissä on ennen kaikkea voittojen maksimoimointi, ei kuluttajien todelliset tarpeet." Niinpä! Eivät vaatteet ole kaupassa tarjolla siksi, että löytäisit sieltä juuri sinun tarpeesi täyttävän pukimen, vaan siksi, että antaisit rahaa kauppiaalle ja valmistajille. Ei siinä ole itsessään mitään pahaa, mutta tämä perustavanlaatuinen seikka on vain aiheellista pitää mielessä kun katselee myynnissä olevaa tavaraa).

Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus kuluttajasegmenteistä ja siitä, kuinka meistä jokainen on markkinoinnin kohde The nifessä.

Mihin kohderyhmään sinä kuulut? Minä olen tätä nykyä "tuohtunut ja epäluuloinen kuluttaja, joka haluaisi maksaa korkeankin hinnan, jos vaan joku vakuuttavast selittäisi miten se korreloi oikeasti korkean laadun ja kestävyyden kanssa ja vielä edistää eettistä tuotantoa". No joo, lisäksi täytyy myöntää, että olen "autenttisuuden metsästäjä", jos joku vaate tms. onnistuu selostamaan olevansa alkuperäinen ja hienoimpien perinnekäsityölästen valmistama, olen heti huumassa (vinkki: todella autenttisen tuotteen lapussa ei lue ikinä "authentic" ja "genuine" vain jos se liittyy materiaaliin kuten "genuine leather").



Lopuksi vielä hieman heilahtanut mutta mielestäni kaunis otos kevättalven värinkaipuuseen (kiitos ihana Katja herkullisesta hedelmä-mustaviinimarjasmoothiesta!).

Muodistettu neule, uusi hattu ja kirjoja

 Jonkun uunon päällä Tiinan muodistama neulepaitani (eläköön auringonpaiste!).

 

Etumukseen on kirjottu kasviaihe valkoisella langalla ja vihreillä silkkilangoilla. Puun oksistossa lentelee myös kaksi lintua.

 Vuoden ensimmäinen vaateostos! Vein kierrätyskeskukseen jättisäkillisen tavaraa, mm. mieheni innostui siivoamaan käyttämättä jääneet vaatteet pois. Löytyi sitten tämä soma 60-luvun huopahattu, ateljeetyötä. Mätsää värin puolesta täydellisesti laukkuun, ja samansävyiset käsineetkin on jemmassa. Nämä pääsevät kevään vaatevalikoimaan!

 Treffasin eilen Suomen Kuvalehden toimittajan, ja haastattelun jälkeen ajauduin hänen vanavedessään Akateemisen kirjakaupan aleihin. Päädyin ostamaan nämä kolme mielenkiintoista kirjaa. Muuten alet eivät heiluta minua juuri suuntaan tai toiseen, mutta kirja-alet!! Lapsuudenperheessäni shoppailua ei juurikaan harrastettu, esim. vaateostoksilla käynti oli hammaslääkäriin verrattava välttämättömyys (en pelkää tai inhoa hammaslääkäriä, ja lapsena minulla ei ollut koskaan reikiä, joten en siis tarkoita että vaatteiden ostelu olisi ollut tuskallista - se oli vain hieman vaivalloinen asia, joka oli noin kerran vuodessa pakko toimittaa). Ainoa ostohuumatilanne oli vuotuiset kirja-alet ja kotiin saapunut alekirjabrosyyri, josta jokainen perheenjäsen sai ympyröidä toivomansa kirjat. Jotain samasta innosta on edelleen jäljellä...

Vintagekenkäkirja on hyödyllinen, opiskelen siitä laatukenkätietoutta. Muita ostoksia on hankalampi perustella ammattisyillä.

Mielenkiintoinen lueskelukirja erikoisista, tunnelmallisista paikoista, jonka on kirjoittanut luonnonmukaista tyyliä suosiva puutarhuri.

Valokuvaaja Deborah Turbevillen upea kuvakirja. Juuri tälläisenä haluan muotini kiitos! Kiehtovaa, salaperäistä ja tarinallista, kaunista ja hieman melankolista. Joka sivun avaaminen hieman jännittää - mitä mahtaakaan löytyä.

 

Arkisempia asioita: Parsin täydellisesti väriinsopivalla vanhalla parsinlagalla Pikku onnettaren villahousut. Pahuksen turkiskuoriaiset!!

Työpisteeni Tehtaankadun Factory-kahvilassa. Huomatkaa tarralaatikon siivouksessa löytynyt sateenkaariompputarra!