Pitsiä Salon veturitallissa

Pitkästä aikaa täällä! Kuulkaapas pitsi-ihmiset: nyt on Salossa sellainen näyttely, johon kannattaa etsiytyä kauempaakin. Itse kävin jo kahdesti.

Pitsi on pop -näyttelyssä on pitsinäytteitä pitsien alkuajoista 1900-luvulle asti ja taidetta jossa esiintyy pitsiä (sekä Tarmo Thorströmin pitsiaidetta, joka osuu molempin kategorioihin).

Herkullisin osasto minulle olivat ne huoneet, joissa oli 1600-1800-luvun pitsejä elävinä esimerkkeinä sekä ajankohtasissa taideteoksissa – renessanssin rehevästä ylellisyydestä 1830-luvun vallan erikoisiin päähineluomuksiin (sivumennen sanoen, mikään pukuhistorian kausi ei herätä minussa yhtä paljon kummastusta kuin 1830-luku. En vain kertakaikkiaan saa otetta siitä, miksi niitä eriskummallisesti aseteltuja kiharapalluroita ja villisti törröttäviä hattuluomuksia on pidetty aikanaan viehättävinä). Alushepenien huone on kerrassaan mielikuvitusta kiihdyttävä, jestas kun jostain saisi nykyään vastaavia käsinommelluilla pitsidetaljeilla koristettuja nimettömiä!

Vaikka kahvila olisi kiinni, siellä kannattaa käydä, koska kahvilanpöydät on somistettu pitsikauluksilla useamman vuosisadan varrelta. 

Odotan kiinnostuksella näyttelykatalogia, jonka pitäisi saapua painosta melko pian. Olen päässyt antamaan näyttelyn kuraattorille Marjatta Hietaniemelle pohjatetoja kotimaisesta konepitsiteollisuudesta ja vilkaisemaan tekstiä etukäteen, vaikuttaa erittäin kunnianhimoiselta! Olisin omasta puolestani mielellään nauttinut näyttelyssä enemmänkin pitsitietoutta taidehistorian ohella, mutta ainakin näyttelykatalogissa sitä on kokonaisen kirjan verran.

 

Salossa on näyttelyn teeman mukaista pitsiulkotaidetta useassakin paikassa, tämä ankkuri lähellä toria

Kävin viikonloppuna puhumassa Helsingin työväenopiston käsityötarvikekirppiksen yhteydessä. En varannut rahaa mukaan, koska ajattelin etten kuitenkaan tarvitse mitään enkä osta mitään... no, sitten kun osuin pöytään, jossa myytiin vanhaa hyvää leavers-pitsiä, kuulemma suomalaista (eli siis Vaasan pitsitehtaasta), niin jouduin sitten ostamaan velaksi. Sitten oli putki päällä ja menin ostamaan edullisen viskoosipalan – juuri sopiva Pikku Onnettaren kesämekoksi – ja 20-luvun tyllipitsiä pätkän tulevan mekon helmaan. Virkatut pitsikäsineet sain lahjaksi ystävältäni, todella suloiset, ehkä näillekin jokin käyttökohde löytyy.

Laatuaiheesta ehdotan lukemaan Aamulehden jutun, jossa arvostelen halpiskaupan T-paidan ja muutenkin kerron tekstiilien laadusta.

Libertyn japanihenkisiä painokuseja vuosisadanvaihteesta

Jos taas kaipaa jotain joka hetkeksi irrottaa ajattelemasta 2010-luvun mälsyyksiä, kehotan menemään pian aukeavaan Ateneumin Japanomania-näyttelyyn, jossa esitellään pohjolan japonismia 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Aivan mahtava. Olin suorastaan järkyttynyt siitä, kuinka mitä kotoisimman suomalaiskansallinen Pekka Halonen osoittautuukin lainanneen/inspiroituneen japanilaisesta estetiikasta! Perjantaina on aiheesta seminaari, johon voi osallistua museolipun hinnalla.

 

Japanilainen painoseula, jonka valmistamisessa on käytetty hiuksia!!