Pitsijakkupuku käytössä

Meidän perhe sai kutsun Bodom-kauhuelokuvan ensi-iltaan. Eipä onneksi tarvinnut ihmetellä mitä laittaa päälle – tietenkin pitsijakkupuku, jonka keväällä ostin Kaivarin kanuunasta ja laitatin ompelijalla istuvaksi. Kyllä sinne olisi saanut mennä vähemmänkin juhlavana, mutta on hauska laittautua kun kerrankin voi. Eikä noita ensi-iltoja niin usein meikäläisen elämässä ole, että niihin suhtautuisi muuten kuin vilpittömällä innolla.

Sen verran jakkupukua piti vielä itse muokata, että käänsin pääntien liepeet auki – umpinainen pääntie ei vaan sovi minulle. Ompelin käänteet parilla pistolla paikalleen ja näin O-pääntiestä tuli V. Nappilenkki piti naamioida rintakorulla, siihen voisi toisella kertaa vaikka sujauttaa kukan!

Asustuksena oli beige käsilaukku, jota käytän arkisin kukkarona, beiget korkkarit ja pari korua. Nuo korkkarit on muuten ollut loistava ostos. On jo vuosia kun hankin ne, suht edullisesti vielä (olisko ollut jotain 60€), ja niiden ihmeellinen hyvä puoli on siinä, että ne sopivat lähes kaikkien juhlavaatteideni kanssa yhteen. Ei tarvii ikinä miettiä mitkä korkkarit laittaa juhliin.

Myös uutta beigeä kynsilakkaa Nudgesta.

Hups vihkisormus unohtui kuvasta!

Ostin jakkupuvun kanssa käytettäväksi vintagekaupasta mustan lasihelmirannekorun, mutta tulinkin sitten viime tingassa siihen tulokseen, että siitä pitää tehdäkin korvakorut. Ranteeseen kiedoin itse pari vuota sitten tekemäni kaulakorun. Oli näin ollen vissiin turha ostaa tuo rannekoru, vain kahden helmen lähteeksi, mutta kyllä Pikku Onnetar käyttää loput helmet jossain vaiheessa omiin askarteluihinsa.

Edustan sitä katsantokantaa jonka mielestä joka tilanteeseen pitää olla yksi vimpan päälle laitettu asukokonaisuus. Sama asu saa sitten esiintyä monesti, kunhan se vaan on juuri hyvä ja hieno (tietty asusteita voi vaihdella, mutta ei sekään ole välttämätöntä). Niin nyt on kokkarikokonaisuus koottuna! Kutsuja saa lähettää!

----

Sivumennen sanoen, suosittelen Nihtisillan kierrätyskeskuksen ilmaishuonetta! Sieltä löytää aivan ihmeellisen hyvää tavaraa. Viimeksi kun kävin Nihtisillassa palaveraamassa, ihan vain pikaisesti kurkistin ilmaishuoneeseen, ja sinne oli justiinsa minua varten tuotu kevyt syystakki. Kotimainen valmiste 70-luvulta, minimaalista taskun yhdessä kulmassa olevaa purkaumaa lukuunottamatta ehjä, ja juuri minun kokoani. Tiukkaan kudottu polyester-puuvillasekoite kestää pienen tihkun ja urheilullinen tyyli rimmaa hyvin sekä nahka- että kumisaappaiden kanssa yhteen. 0€, budjetti ei kärsi.

Viime aikoina tapahtunutta:

1) Luikin eilen mieheni siivellä Dieselin ja Imagen yhteisbileisiin, jossa Outi Pyyn päätoimittama muotinumero lanseerattiin. Siellä oli hyviä drinkkejä, hassuja keksejä, musiikkia ja popkornia sekä muotiväkeä mustissaan. Yhden drinkin jälkeen kaikki myynnissä olevat vaatteet alkoivat vaikuttaa potentiaalisilta hyviltä hankinnoilta – jopa esim. vyöt, joita en juurikaan käytä, ja vähään käyttöön tarvittavat vyöt minulla jo on.

Tässä sovitan avaruusprinttipaitaa miesten puolelta, josta näin heti ensi vilkaisulla henkarissa että malli ei missään tapauksessa sovi minulle, eikä sopinutkaan, mutta eipä jää ainakaan vaivaamaan kun kokeilin. Joku kuviollinen paita, jota voisi pitää jakkupuvun kanssa, pääsee tällä testauksella hankintaharkintaan. Galaksiprintti oli muotihitti joitakin vuosia sitten, mutta tuskin avaruus aiheena voi ikinä vanhentua totaalisesti?

Talouteen tuli pippaloiden seurauksena tarpeettoman monta Imagea, yksi riittää perheelle, joten ajattelin arpoa yhden lukijoille esim jo huomenna. En ole vielä lukenut lehteä kunnolla, vain selaillut, mutta hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa!

2) Kävin Tekemisen arvoista -nimisessä vaatesuunnittelijoiden lopputyönäyttelyssä Kalleria-nimisessä galleriassa, jos liikkuu Kalliossa niin suosittelen. Varsinkin Emilia Laitisen työ oli kiinnostava, erikoisestikin kirjallinen osuus. Auki vielä huomenna, kiirettä pitää!

3) Tapasin haastettelun merkeissä Nokian Neulomon väkeä – erityisen hauskan tilanteesta teki se, että haastattelun kuluessa pääsin seuraamaan livenä kuinka ensimmäinen ennakotilauserä ehti useiden vaatekokojen osalta myydä loppuun. Ihania tyyppejä, tulin todella iloiselle mielelle heidän optimistisesta meiningistään. Niin, ja siitä että koe-erän trikoon lanka on nimenomaisesti valittu laatua joka ei nyppyynny ja jossa painovärit pysyvät pesusta pesuun hyvänä. Jos oikein käsitin, niin vortex-kehrättyä lankaa, jolla tosiaan testatusti on hyvät ominaisuudet!

 

4) Tehtiin MMMadethis-blogin Marian kanssa informatiivista videota aiheesta nypyt. Jos tästä tulee hyvä, niin tehdään lisää. Uskomattoman suuritöistä kyllä, tähtäämme max 4 minuutin videoon ja kuvauksiss meni n. 8 tuntia!

5) Olin kameran edessä myös Kuningaskuluttaja-ohjelman kuvauksissa, jossa etsittiin Itiksestä koko elämän kestävää tuotetta. Minä olin paikalla vaatealan ihmisenä, muut kaksi olivat Marttaliiton edustaja ja muotoilija. Jutun idis lähti somessa kiertäneestä jutusta, joka kertoi Buy me once -nettikaupasta. Löytyykö tavallisesta kauppakeskuksesta koko elämän mittaisen liiton kestävää tavaraa? Voin paljastaa, että löysin, mutta jääköön salaisuudeksi mitä ne olivat.

Viime viikon menoja ja ensi viikon myös

Kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista tapahtumaa piisaa! Ensinnäkin oli siis Eetti ry:n aamiaistapahtuma, jossa käsiteltiin EU:n vaikutusmahdollisuuksia vaateteollisuuden olojen parantamiseen globaalisti. Esitykset olivat mielenkiintoista ja tarjoilut todella herkulliset. Ei jäänyt hienoista brunssikahviloista häpeään, vain kuohuviinilasillinen uupui :D siis tuoreita hedelmiä, croissanteja, soijajugurttia, reilun kaupan mehua, kahvia ja ihanaa tummaa suklaata. Tulen jatkossa mielelläni kuuntelemaan vaikka ympyrän neliöimisestä, jos saan näin hyvät tarjoomukset!
Palaan vielä tapahtumasta oppimiini uusiin asioihin, lupaan!

Sitten ihana Huili-lehti piti kesänumeron julkkaripippalot. Tässä lähijäätelökeijuna Huilin päätoimittaja Riikka. Nyt tehtyään yhteisnumeron KotoLiving-lehden kanssa Huili on päässyt laajaan jakeluun ja sitä voi löytyä ihan tavallisista lehtipisteistä (eikä vain jostain pienistä luomukaupoista, kuten aiemmin). Huili on ekohenkinen lehti, mutta todella helposti sulatettavalla ja raikkaalla tavalla. Kun haluaa selailla jotain mukavaa kahvikupposen seurana, niin itse tartun mielelläni juuri Huiliin. Ns. tavanomaisissa naistenlehdissä minua alkaa usein ahdistaa kaikenlaisen tavaran kritiikitön tuppaaminen, kukaan ei ole tarkastanut tai miettinyt mistä kaikki esitellyt rojut oikein tulevat ja kuka ne on tehnyt missä oloissa. Ja koska normilehdet ovat mainostajien kuristusotteessa, niin tälläisiä kysymyksiä kysymyksiä voi korkeintaan ujuttaa lehteen vaivihkaa ja puolisalaa.
Esiinnyn muuten tässä Huilin numerossa kertomassa neuleen teettämisestä!

 

Lauantaina olin pitämässä pienen puheen Lahdessa Creme de la Garderobessa, röyhelöisten ja pitsisten hienojen ladyjen kokoontumisessa. Olen sangen kiintynyt japanilaiseen loli-muotiin, ja käyn aihealueen tapahtumissa aina kun pääsen. Siellä estetiikkaa palvotaan ja kaikki ymmärtävät pitsin päälle.

Suomalaisen lolivaatemerkin Cloudberry Ladyn lady itse ja hänen myymiään, liikekumppanin käsin tekemiä kenkiä. Ei näy kunnolla, mutta vasemmanpuoleisissa on lepakonsiivet sivussa. Ei juuri minun kenkäni, mutta hienot joka tapauksessa.

Ja nyt olen junassa matkalla Ouluun, jossa pidän maanantaina luennon Hyvän mielen talon Hyvän mielen viikko-tapahtumassa! Luento on Hyvän mielen talolla kello viisi. Olen aika täpinöissäni luentokutsusta, ja koitan saada pariin tuntiin mhdutettua kaiken oleellisen kirjastani. Pitää varmistaa, että jossain on kello näkysällä, koska joskus kun oikein innostun puhumaan niin aika kiitää ihan huomaamatta.

Matkakuvia ja pitsihankintoja

Päivittämisen aihetta olisi vaikka kuinka paljon, aikaa kirjoittamiseen vaan ei tunnu löytyvän! Tässä on ainakin koettu japanilaiset häät (vihkiminen shintotemppelissä, hieno juhla-ateria japanilaiseen tyyliin, iltabileet), kaksi päivää Disneylandissa vihkiparin ja perheensä kanssa, yön-yli-matka kuumien lähteiden Hakoneen, nabe-soppakemut ateljeessa ja öö, pakko myöntää, jonkinverran shoppailua myös. 

 Pidän häissä maljapuhetta. Kuvassa vain yksi kolmesta valtavan pitkästä pöydästä - väkeä paikalla oli ainakin 70. Ylläni runkopuku, kullanvärinen pitsihuivi, kultainen ranneketju ja toffeenväriset korkkarit. Muiden vieraiden pukeutumisesta huomaa, että musta ei tosiaankaan ole pannassa - periaatteessa siis pikkumustani olisi käynyt. No, en kadu mekon ompelua, se on ollut muutenkin hyödyllinen matkalla! Jos tarkkaan tihrustaa, näkee morsion ja sulhasen perinteisissä hääkimonoissa.

 

 

Disneyland

Uudet saappaat Disney-hotellin matolla.

 

  Kuuluisa vuori Hakonen köysiradalta nähtynä.

  Valkoneuleiset äiti ja tytär Hakonen Goran rautatieasemalla tyytyväisenä vuoristojunailun jälkeen.

Sammalpuutarha.

Metrokartta.

 Nabe-pata ja herkkuaineksia. Melkein tekisi mieli hankkia sähköpata, mutta mitäpä sillä tekisi kun lähikaupasta ei kotona saa asiaankuuluvaa lientä.

Pitsiostosten suhteen mopo ja lapanen ovat jo kaukana toisistaan... tänään kävin Harajuku Lace Centerissä, joka on korkealuokkaiseen pitsiin ja siitä valmistettuihin vaatteisiin erikoistunut kauppa. Alakerrassa on intialainen kahvila, josta havaitsin saavan mm. maukasta mausteista chaita. Sitten kapeat raput yläkertaan ja on pitsiparatiisissa! Lisää kuvia seuraa myöhemmin, alla todisteet päivän pitsiosteluista: pussillinen pitsinäytteitä, hiuspanta ja kaulakoru. Nipporin retkestä, Yuzawaya-kangaskaupasta ja Okadaya-kangaskaupasta raportoin vielä erikseen.

Juhlintaa ja muuta hauskaa

 Vielä vähän lisää kirjasta! Oli pressitilaisuus, brunssi ihanassa kahvila Fleuristessa.

 Toimittajat saivat syödä herkkusämpylöitä, tuoreita hedelmiä, hyvää hedelmämehua ja myöskin hyvää kahvia. Ja ehdin onneksi itsekin vähän syömään, kirjan esittelemisen ohella.

 Kustannuspäällikkö Ville asettelee kirjoja siistiin pinoon ensimmäisiä saapujia odotellessa.

 Hyvän mielen vaatekaappia saa kirjakaupoista, kävin tarkistamassa. On aina yhtä mahtava hetki nähdä oma kirjansa ensimmäistä kertaa kaupassa. Tekee mieli huudella muille kirjakaupan asiakkaille, että "täällä se on! Juur se kirja mikä kannattaa ostaa!". En kuitenkaan huudellut.

 Illalla pidin työhuoneella kekkerit ja ei tullut mieleen ottaa kuvia. Sain onnitttelulahjaksi mm. kuvan upean käsityön, mallitilkku eri tavoista kiinnittää pitsiä! Tämän todella osuvan lahjan toi EvenSpaces-blogin MB.

Väsynyt, onnellinen ja kiitollinen kirjailija kekkereiden jälkeen.

Ja tänään kirjamessuille maleksimaan! Jee!

Vaatteidenkorjausbileet

Kutsuin kavereita korjailemaan vaatteitaan, ja eilinen tapahtuma oli oikein mukava! Panoraama työhuoneeltani ihanan Urpottaren. Tarjolla oli Heinin tekemää leipää, herkkujuustoja (kiitos Xiner!), hienointa kiotolaista genmaicha-teetä (kiitos Keiko!), hyvää kahvia ja boolia.

 Leipää, juustoa, maitokahvia (ihan paras työhuonekaveri on sellainen, joka tuo oman maidonvaahdottimensa lainaan ja loihtii sillä ihania kahviherkkuja!) ja parsinlankoja.

 Lisää parsinlankoja. Ostin kierrätyskeskuksesta joku aika sitten kauniita vanhoja parsinlankakääröjä, esim. Atlas- ja Chadwick-merkkisiä oikeanpuoleisessa kopassa.

 Vaikka kuvat tuli otettua vain kahvin juonnista, kyllä juhlissa ihan oikeasti korjattiin vaatteita! Sukkia parsittiin, hapertuneita mekon saumoja uudelleen ommeltiin, rikkoutunut vetskari korvattiin uudella, liian löröjä paitoja kavennettiin jne. Ja tietenkin huristeltiin nypynpoistajalla!

Pari "päivän asu" -kuvaa. Lainasin Vaatelainaamosta Fiona Timantin sähäkän harsohatun, joka toi kaivattua glamouria sukkien parsintaan. Koska hattu itsessään on niin silmiinpistävä, muuten tyydyin mustaan NoaNoan mekkoon, samaisen lafkan kietaisupaitaan, Chie Miharan mustaksi maalauttamiini kenkiin, helmikorviksiin ja kirppikseltä ostettuun metalliseen rintakoruun. Olen hiukan lipsunut P333:n tiukasta suhtautumisesta koruihin, vaihtelen nimittäin käytössä olevia koruja vähän väliä. Koitan kuitenkin pitää esillä vain 5 korua kerrallaan. Mutta ei se nyt niin tarkkaa ole, kätevyys ja helppous ennen kaikkea. Ja tyylikkyys!

WSOY:n läksiäisjuhlat

Rakas kustantajani Wsoy vietti viimeistä kertaa perinteisiä syyskauden avajaisia vanhassa rakennuksessa Bulevardin varrella. Nyyhk! Paikalla olikin vielä tavallista enemmän väkeä, ja joukossa myös huomionarvoisia pitsiasuja. Oleskelin lähinnä Lasten- ja nuortenosastolla nelojännessä kerroksessa, kun alakerrassa oli huikea tungos.
Unohdin jälleen kerran kuvauttaa itseni. Päälläni oli Creamin kermanvärinen pitsimekko ja nudenväriset korkkarit (joita käytän suurinpiirtein kaikissa juhlissa, mahtava ostos).

Lohenpunervan alusmekon päällä oleva pitsimekko on teetetty... iiks, unohdin kenelle! Anteeksi! Joka tapauksessa ihana vintagemekko, pidän erityisesti nauhojen välien kasvamisesta helmaa kohti.

Mustan pitsimekon helmaan on kirjottu koristuksia, mielenkiintoinen tekniikoiden yhdistelmä!

 70-luvun häämekko, joka on värjätty vihreäksi. Pitsit ensin ratkottu irti ja sitten ommeltu takaisin.

Ivana Helsingin mekko ja Parikan kengät (en ole ennen nähnyt niitä pronssinvärisenä, upeat!).

 Mielenkiintoinen, abstraksti pitsimalli sukkahousuissa.

Todella kaunista guipurepitsiä mekossa.