Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Ihania kuvia! Uusi vanha paita!

Pitsikirjaa varten tekemäni pitsirannekoru esiintyy todella somassa kuvasarjassa! Olenpa iloinen, että raatsin päästää korun vapauteen, kun en tullut sitä itse lainkaan pitäneeksi. Tsekatkaa chameleonprincessin Tumblr muutenkin, jos haluatte nähdä ultimaalista söpöyttä.

Perhe lähti mökkeilemään ja minä tasapainoilen ahkeran kirjankirjoittamisen ja Finnconin välissä. Kokkailin vänkäreille, kuuntelin Risto Isomäen selostusta uusimmasta kirjastaan, ostin pari kirjaa ja törmäilin tuttuihin. Kuvassa pöhköjä ilmeitä piilottavien poninnaamojen alla minä ja Tiina Talvikki, ja vaikka näyttää kuin olisimme sopineet yhteisestä pukeutumiskoodista, kyse on puhtaasti sattumasta! Päälläni pari vuotta sitten kirpparilta 50 sentillä ostamani 90-luvun viskoosimekko, joka on lähes ihanin kesämekkoni. Pitääkin joku päivä tässä kertoa, mitä tietoa olen kerännyt viskoosista.

Tiina toi minulle muodistetun paitani, vaatekaapin päivitys siis jatkuu. Ostin puuvillaisen trikoopaidan 2002 Espanjasta Bershkasta. Alunperin siinä oli pitkät hihat ja pieni sporttisesti tuplatikattu pääntie. Ei ole ollut vuosiin enää oikein tyyliseni, mutta väri oli kaunis ja neulos siisti ja miellyttävä. Olin jo alentanut sen flunssailuvaatteeksi, ja se oli kovin vähällä käytöllä, mutta keksin antaa sen Tiinan käsittelyyn. Ja nyt siinä on tähtiä ja mitä romanttisin käsinkirjottu venepääntie ja laitan sen heti huomenna ylleni! Olen supertyytyväinen!