Näytetään tekstit, joissa on tunniste france. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste france. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Naisten paratiisi

Luin pitsihistorioitsijalle hyvin kiinnostavan romaanin: Emile Zolan kirjoittama Naisten paratiisi (Bonheur des Dames, 1883). Se kertoo tuolloin uudesta tavasta tehdä kauppaa, suuresta tavaratalosta, joka lähes vastustamattomalla voimalla jyrää alleen pikkukaupat.

Suosittelen kirjaa kaikille ostamisesta, myymisestä, vaatehistoriasta ja tekstiileistä kiinnostuneille. Tuohon aikaan tavaratalo oli lähes täysin vaatteiden ja kankaiden myyntipaikka, ja kirjassa suorastaan hekumoidaan kankaiden runsaudella ja niiden eri laatujen kuvaamisella. Tavaratalon röyhkeä mutta nerokas omistaja Mouret järjestelee kankaat milloin kukkaniityiksi, milloin itämaiseksi teltaksi houkuttelemaan naisia ostoksille. Mouret vetoaa naisten kätkettyihin intohimoihin ja valjastaa ne myynnin edistämiseksi. Zola on löytänyt tavaran ja ostajan (naisen) suhteesta paljon sellaista, joka pätee yhtä hyvin tänäänkin.

Kuva täältä

"Myyntipöydältä toiselle kiertäessään asiakas löysi aina mieleistään tavaraa. Täältä hän osti kangasta, tuolta vähän myöhemmin pätkän jotakin nauhaa, sitten päällystakin ja ehkäpä koko vaatetuksensakin, ja lopulta tuo asiakas lankesi hyödyttömään rihkamaankin. Se oli vain tarpeettoman ja kauniin tavaran omistamisesta saadun mielihyvän tavoittelua." s. 100

Kirjassa esiintyvät rouvissa ruumiillistuu erilaisia tapoja suhtautua tavaratalon houkutuksiin. Yksi rouvista on holtiton shopaholic, toinen tarkka emäntä, jonka kukkaron turmioksi koituvat lopulta tavaratalon ihanuuksien valta lapsiin. Kolmas on varaton, mutta kauniita tavaroita suorastaan eroottisen kiihkeästi himoitseva jne. Kaikki saavat nautintoa kankaiden ihailemisesta ja koskettelemisesta. Jos joku yrittää pysyä kylmäpäisenä, viimeistään pitsit murtavat vastustuksen. Pitsit esiinyvät kirjassa naisten perimmäisenä intohimona ja tavaratalon parhaana aseena.


"Rouva Guibal, Henriett, Blanche, kaikki he mittasivat, leikkasivat ja tuhlasivat. Siinä oli todellinen röykkiö kankaita, tavaratalon ryöstö, ihanuuksilla herkuttelu sekä unelmoitujen ja ihasteltujen pukujen suunnittelu. Tätä onnea löytyi vain kankaista, joiden elävä kosketus tuntui antavan noille naisille voiman elää. "
s. 101

"Naiset eivät hellittäneet otettaan pitseistä. Pystymättä tekemään pienintäkään vastarintaa he humaltuivat pitsien vaikutuksesta. Pitsikääröt aukenivat ja lainehtivat toistensa ylitse lyövinä aaltoina, ne pyydystivät naiset suloisten verkkojensa ohuilla langoilla. Polvillaan naiset pitelivät ja hyväilivät noita ihmeellisiä ja hienon hienoja kudonnaisia, joihin heidän kätensä väkisinkin eksyivät."
s.110


Kuva täältä
 "rouva de Bovesilla oli kukkarossaan rahaa juuri sen verran, että sai ajurinsa maksetuksi mutta siitä huolimatta hän tyhjennytti laatikon toisensa jälkeen mitä erilaisimmista pitseistä nauttiakseen niistä katseellaan ja kosketuksellaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa metriäkään pitsiä.
...
Jo yli puoli tuntia rouva de Boves oli pidätellyt poikaparkaa kysellen nähtäväkseen yhä uusia pitsilaatuja. Myyntipöytä oli tullut jo kukkuroilleen mitä erilaisimpia pitsejä ja rouva de Boves upotti intohimoisesti kätensä tähän jatkuvasti paisuvaan valtaisaan pitsikasaan. Kasassa oli malineita, valenciennejä ja chantillyjä. Rouva de Bovesin sormet alkoivat väristä intohimosta ja hänen kasvonsa alkoivat vähitellen lämmetä nautinnon suomasta kiihotuksesta." s.141-142


Pitsiosastolla - täällä haluaisin päästä käymään!

"Tämä oli valmisvaateosaston lähellä sijaitseva loisteliaasti sisustettu huone, jonka tammiset kaapit olivat täynnä kohokuvin koristeltuja laatikoita. Punaisella sametilla verhoiltuja pylväitä pitkin nousi kiemurtelevaa valkeaa pitsiä. Ylhäällä katossa kulkivat pitsikiemurat lennokkaina huoneen laidasta laitaan. Myyntipöydät olivat kukkuroillaan mitä erilaisimpia pitsejä hintalappuineen, oli valnciennen pitsejä sekä kaiikia mahdollisia käsin ja koneella nyplättyjä laatuja. Huoneen perällä kaksi naista katseli istualtaan pitsejä, joita Deloche heille parhaillaan esitteli, asettaen ne mustaa silkkistä näytetaulua vasten.
...

Tavaratalon kaikista kiusauksista tämän sanottiin juuri olevan kaikkein vaarallisimman. Se oli asiakkaiden lankeemuksen tehokkain varmistaja, todellinen kadotuksen kuilu ja sitä oli kaikkein voimakkaimpienkin vaikea vastustaa. Naisten kädet eksyivät pakostakin pehmeän upottaviin pitsikasoihin ja hivelemisen nautinto sai naiset vahvaan humalatilaan." s.322

Kuva täältä
"Sietämätön ahdinko kasvoi pitsiosastollakin jatkuvasti. Suuri valkoisten tavaroiden näyttely vietti siellä  voitonjuhlaansa kaikkein hienoimman ja kaikkein kalleimman valkoisuuden valkoisuuden merkeissä. Se oli terävä piikki, joka sai jokaisen naisen mielenrauhan järkytettyä. 

Koko osasto oli muutettu valtavaksi kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä putosi katonrajasta muodostaen siten valkoisen taivaan, joka oli kuin ryhmä pilviä lieventämässä aamuauringon liiallista kirkkautta. Pylväiden ympärillä, katosta lattiaan kierteli outoja kiehkuroita malines- ja valenciennen pitsejä kuin pyörivien tanssijattarien hameet. Joka paikkaan, kaikille mahdollisille myyntipöydillekin oli satanut valkoista pitsilunta. Siellä oli henkäyksen keveitä espanjalaisia pitsejä, Brysselin nypläyksiä suurine kukkineen ja leveine lehtineen, Venetsian kaikkein raskaimpia taidepitsejä, Alenconin pistepitsiä (sic!) ja Bruggen rikasta ja kuninkaallista, melkeinpä uskonnollisen ihanaa. Näytti siltä kuin itse rättien jumala olisi pystyttänyt oman alttarinsa osastolle." s.502

Pitseihin liittyy kirjan dramaattinen käännekin, kun eräs rouvista ei kykene enää hillitsemään tavaranhimoaan vaan alkaa varastella. Kun hänet tutkitaan, löytyy hameiden poimuista 1000 frangia metriltä maksavaa pitsiä 12 metrin kerä, ja 14000 frangin arvosta muita pitsitavaroita. Kallista, ylellistä - onkohan enää nykypäivinä mitään tekstiiliä, joka olisi noin hinnakasta?

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

La Cité internationale de la dentelle et de la mode de Calais


Narisinko viime postauksessa jotain Calaisista? Onneksi fantastisen kiehtova ja kiinnostava pitsimuseo enemmän kuin korvaa kaupungin ankeuden. Matka oli ehdottomasti vaivan arvoinen, ja päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi (vaikka emme vieläkään löytäneet mitään kunnon ruokapaikkaa ja piti jo toista iltaa järsiä nälkäänä supermarketin patonkia hotellihuoneessa. Pikku Onnetar parka saa varmaan kohta jonkun vitamiinipuutoksen!).

Cite dentellen hienous käy ilmi jo arkkitehtuurista, joka oli hyvin mietittyä. Museo on rakennettu entisen pitsitehtaan tiloihin, joita on laajennettu modernilla osalla. Ulkopinnassa näkyy pitsikoneiden reikäkorttien inspiroimia kuvioita.

Museon sisäpiha kuvattuna museokahvilasta, josta muuten saa hinta-laatusuhteeltaan erinomaista ruokaa. Iso pala herkullista kasvispiirasta laadukkaan salaatin kanssa, johon kuului myös leipää ja pieni salaattipöytä = 5 e. Ja jälkkäriksi vielä herkullinen espresso keksin kanssa 1,5 e.

Loppuun asti mietitty arkkitehtuuri näkyi myös museon esillepanossa. Ensimmäinen museosali kertoi käsintehdyn pitsin historian runsaiden pitsinäytteiden, kuvien ja tekstien avulla, ja katsokaa kuinka kauniita varjokuvia pitsit langettivat vanhalle lautalattialle.

Pitsin eri aikakaudet ja tekniikat selvitettiin sekä selkeästi että mielenkiintoisesti, ja ilahduttavasti historialliseen kontekstiin asettaen.

Niin ja valokuvaaminen oli sallitu, kunhan ilman salamaa. Joten joskus myöhemmin lataan tänne ison satsin kuvia historiallisista pitsinäytteistä. Tässä pitsiä 1700-luvun lopputienoolta.


Seuraavassa salissa päästiin sitten 1800-luvulle ja koneellisen pitsin historiaan, joka tietysti sai minut aivan intoihini. Kampia! Pyörästöjä! Reikäkortteja!

Eri pitsinvalmistajien mallikirjoja, tässä vain pari esimerkkiä, mutta lisää myöhemmin...

Pitsihepeniä 1800-luvun lopulta, oih ja voih! Ja tämä herkkyys saadaan aikaan valtavilla valurautaisilla koneilla, jotka jyskyttävät hirmuista mekkalaa pitäen.

Seuraavalla kerralla näette sitten itse pitsikoneita, joita esiteltiin seuraavassa salissa. Tässä ei ollut kuin vasta pieni pintaraapaisu museon tarjonnasta, perusnäyttelyn lisäksi siellä oli vaihtuvana näyttelynä pitsimallien suunnittelusta kertova näyttely, mutta siellä ei harmi kyllä saanut kuvata. Mutta en valita! Olen niin tyytyväinen kuin toivoa saattaa. Nyt hotellin luksuspedin pehmeisiin lakanoihin ja huomenna pitsiostoksille!

tiistai 15. marraskuuta 2011

The place for lace is Calais


Lähdimme Calaisiin suurelle pitsimuseoretkelle, ja täytyy parin tunnin visiitin perusteella sanoa tästä kaupungista, että jos museo ei olisi täällä, tuskin kokisin tarvetta viipyä pidempään... on kylmää, epämääräisesti teollisuusjätteeltä haiskahtava sumu kietoo rakennukset, jotka eivät muutenkaan ole erikoisen viehättäviä, varsinkaan suuret halpaviiniä myyvät varastomyymälät, joilla houkutellaan kanaalin yli purjehtivia brittejä.

Ei siis juurikaan kehuttavaa, paitsi että hotellimme Cercle des Malines on i-ha-na! Hyvä paikka lapsen kanssa, mutta elegantisti sisustettu huone ja suuri poreamme tekisivät tästä mainion asuinpaikan romanttiseen pitkään viikonloppuun (ja Calaisissa ei juuri tarvitsisi ulos poistuakaan...). Lisäbonuksena ystävälliset omistajat ovat kiinnostuneita pitsihistoriasta. He vinkkasivat minulle parin tunnin junamatkan päässä Pariisista olevan toisen pitsikaupungin Caudryn, jossa on mm. Catherine Middeltonin hääpuvun pitsit tehnyt luksuspitsivalmistaja Sophie Hallette! Ja pitsimuseo löytyy sieltäkin.

Huomenna Cite de la Dentelleen eli pitsimuseoon, siitä sitten lisää myöhemmin. Ja suunnitelmissa on myös hankkiutua johonkin pitsikauppaan, jossa myytäisiin Calaisin pitsiä. Bonne nuit!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maintenonin pitsiverhot






Bonsoir! Tervehdin arvoisia lukijoita Maintenonista, viehättävästä Eure-et-Loiren läänistä. Olen täällä miettinyt moneen otteeseen Vaasan Pitsitehtaan jo 70-luvulla sammunutta pitsiverhotuotantoa. Täällä keski-Ranskassa niille olisi ollut menekkiä. Lähes joka ikkunassa on pitsiverhot, ja niitä on jos jonkinlaista kuviomallia. Klassiset ruusukiemurat ovat vakiotavaraa, mutta löytyy myös (kuten yläkuvassa) söpöjä eläimiä lastenhuoneiden verhoiksi, meritähtiä, ruokapurkkeja keittönverhoiksi, kissoja, maisemia... kaikenlaista! Oma suosikkini ovat varmaankin trompe l'oeil-verhoverhot (alla).


Pitsiverhot sopivat yhtä lailla uudehkoje kerrostalojen ikkunoihin, kuin keskiaikaisten puurakenteisten kivitalojen ikkunoihin, ja sekä yksityiskoteihin että liikehuoneistoihin. En vain ole vielä löytänyt paikkaa jossa näitä verhoja myydään!


Osa verhoikkunoista siis Maintenonin kylästä, osa Chartresin kaupungista ja pari naapurikylästä Epernonista, jossa kävimme tänään.

Epernonin kiemuraisia kujia.

26.7.2012 EDIT! Vinkki pitsiverhoja (pitsiverho, pitsiverhot, pitsiverhoon) etsiville, joita googlesta blogiini tulee viikossa monia - Minna Hepburnin nettikaupan pitsikankaista saa ihanat pitsiverhot.Pitsiverhoiksi ne on alunperin tarkoitettukin