Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Herttaisia kesäpuuhia vaihteeksi

Tämä piti laittaa jo juhannuksen kunniaksi, mutta unohdin ettei mökillä saa nettiä läppäriin. Mutta kai kaikki lukijt olivatkin netin ulottumattomissa itsekin, ihailemassa superkuuta (se oli upea!) ja kuuntelemassa kuikan huutoa järvellä (appivanhempien mökillä tosin ääntelee pierutyynyltä kuulostava härkälintu. Olen aivan kiintynyt tuohon ääneen, "prööt" on alkanut merkitä kesälokoilua).

Olen tehnyt kirjaa varten tuntikaupalla haastatteluita, ja niiden purkamisen ratoksi aloin ommella pitsiapplikaatiota tyllille. Kun kirjoitan haastatteluista ylös vain tekstin kannalta tarpeellisimmat, ehtii välissä pistellä monta pistoa.

Suunnitelmissa häämöttää jotain tämäntapaista, megaromanttista läpikuultavan tyllin ja paksun pitsin vuoropuhelua 1900-luvun varhaisvuosien tyyliin. Muutenkin puuvillatylli puhuttelee. Jos tässä ei muuta tekemistä olisi, saattaisin tekaista jotain höpsöä minttujäätelönvärisestä viskoosineuloksesta ja vanhasta tylliverhosta...

Aah!

Muutenkin tykkään sellaisesta kesälookista, joka ehkä helman pituutta lukuunottamatta sopisi rantapromenadille noin vuonna 1910. Mekko on viimevuotinen tuunaus XL-kokoisesta miesten tirolipaidasta, kietaisuneule NoaNoasta parin vuoden takaa ja hattu Fidasta myös viime vuonna hankkimani.

Pikku Onnettarelle ehdin surauttaa uuden kesämekon. Hyvä että löysin käyttöä jo 7 tai 8 vuotta hautomalleni söpölle jätskitrikoolle... väriin sopivat napit olen ostanut myöskin joskus vuosikaudet sitten Pariisista (Kookaïn tehtaanmyymälää vastapäätä olevasta mainiosta nappikaupasta, jota suosittelen, jos se on edelleen olemassa).

 Eipä ollut kovin selkeää kuvaa siitä.

Hellocon prinsessapitsi-työpaja

Lämmin kiitos kaikille ihanille pitsipajalaisille, ja pyydän syvimmin anteeksi, jos joku nappasi flunssani.

Lisää materiaaleja saa siis tilattua seuraavista paikoista:

Pienireikäistä puuvillatylliä (cotton bobbinet) Whaleys Bradfordilta. Nykyään tylliä saa ostaa näemmä jopa metrin kappaleina!

Prinsessapitsinauhoja (Princess lace tapes) Embellishments One -nettikaupasta. Products > Princess lace.

Reunapitsiä Cluny Lace Companyltä - he myyvät pitsiä vain täysinä keloina, jotka ovat parikymmentä metriä pitkiä. Minulta voi kysellä lyhyempiä pätkiä!
Suosittelen katsomaan prinsessapitsiin sopivaa reunapitsiä Narrow Laces - Valenciennes -osastosta. Valinannvaraa on!

Carrickmacross-pitsikokeilu

 Päätin testata erilaisia tyllipitsitekniikoita, nyt kun minulla vihdoin on kaunista puuvillatylliä. Carrickmacross-pitsi on (rasittavan pitkällä nimellä raskautettu) tyllin päälle hienolla batistilla kirjottu tekniikka. Tekniikka on kotoisin Irlannin samannimiseltä seudulta ja se on noussut valokeilaan kiitos Catherine Middletonin hääpuvun (tosin siinä tyllin päälle applikoitiin pitsiä, mutta periaate on kai sama).

Kangas ja tylli harsitaan päällekkäin ja ommellaan yhteen. Sitten ylimääräinen kangas leikataan pois, joka onkin jutun jännittävin osuus. Jos saksenkärki lipsahtaa ja leikkaa tyllinkin, koko homma on pilalla. Kankaan pitää olla niin ohutta, että paperille piirustettu mallipiirros kuultaa läpi.

 Tässä valmis koekappale. Numeron 40 virkkuulangalla tehty kirjonta on näyttävä hentoa tylliä vasten, mutta ohuempi lanka olisi vähemmän kömpelön näköistä.
Applikaatiokankaan voisi käyttää myös toista tyllikerrosta, jolloin lopputulos olisi keveämmän näköinen. Ja lopputuloksen voi viimeistellä kirjomalla. Tällä tekniikalla on tehty mm. häähuntuja ja kastemekkoja.

Sain kirjoa näissä ihanissa kesätunnelmissa, ihan autuasta!

Cotton tulle / bobbinet

Yayyy! Finally! Finally I've found a place where it's possibly to buy cotton bobbinet tulle, the same small-holed type that I always admire on vintage baby hats, luxurious edwardian summer dresses and embroidered collars. I've been looking for it for ages. 

 

Just look at the fantastic structure! Pretty little hexagons.

I did find some cotton tulle at Paris, Marche Saint-Pierre fabric store, but that was large-hole type. Even they did not have small-holed tulle in cotton. There was some doll supplies web shop in Australia, that had cotton bobbinet, but was just too absurd to buy British fabric there. It's is still made in England with the same type of looms that mr. Heathcoat invented in 19th century (they later evolved into complex lace machines).

So, here is the link to the place that has cotton bobbinet: Whaleys Bradford. Just put "bobbinet" in the fabric search. It costs 22 pounds / metre or a little less if you order more than 3 metres. Then add shipping and VAT, and it becomes something around 30 euros for metre, which is of course 10 times the price of common polyester tulle. But so what, the fabric is more than 10 times more awesome than boring plastic netting. (OK, I admit that polyester tulle has good points too even forgetting about price, it's just the right fabric for poofy petticoats.)

I am happy with the whole experience. They sent a sample for free, answered my question quickly and the package arrived in five days (which is nice, considering my chosen shipping option - the cheapest - was told to take as long as 21 days).

If you wonder what I'm going to do with 3 metres of bobbinet, I'm planning to try some machine embroidery, and then create a light, nostalgic summer dress in a similar mood to this beauty:

 Cotton bobbinet looks wonderful with white embroidery and valenciennes lace, like so much seen in 1890-1910 tea dresses. Another example:

Lyhesti suomeksi: löysi vihdoin tehtaan nettisivun, josta voi tilata pienireikäistä puuvillatylliä (bobbinet). Maksaa kyllä päälle 30 euroa metri kun kaikki kulut lasketaan mukaan, mutta on sen arvoistakin! Ihana tekstiili!