Käyttöä yli 15 vuotta odotelleelle kankaanpalalle

Joskus lukioaikoinani tulin ostaneeksi palan sini-valko-ruudullista puolipellavaa Tampereen kierrätyskeskuksesta. Kangas on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet, kunnes kevättalvella vihdoin otin sen vakavan tarkastelun alaiseksi. Se oli juuri sopiva kohta-kolmevuotiaan kesämekoksi. Ja sellainen siitä tulikin, ja lopulta se on päässyt käyttöön.

Mekko on klassista Carl Larsson -mallia, leveä helma poimutettu empire-mittaiseen yläosaan.

 

Helmassa on kudottuna raitana teksti "ASS GUDR ROSS", luulen että kyse on jonkin laivan lakanasta tai pyyhkeestä. Punaisten sydännappien alkuperän olen unohtanut, ehkä huuto.netistä?

  

Pioneita, mansikkakakkua ja kahvituoki ulkona = kesäonni!

Söpöysmekko

Huomasin, että muuan käsityö on jäänyt raportoimatta. Tein Pikku Onnettarelle rimssumekon, vuosia sitten Japanista ostetusta karuselliheppakankaasta (tyttö itse sai valita kankaan parista erivärisestä vaihtoehdosta, ja epäröimättä päätyi mustapohjaiseen. Onko lapseni luonnonlaadultaan gootti?). Hiljalleen koitan saada jotain aikaiseksi kaikista kangasvarastoni kankaista. Prosessi etenee hitaasti, koska ompeluaikaa on niukasti ja olen hamstrannut kankaita vuosikausien tarpeiksi. HUOM! myyn jotain kankaita Siivouspäivänä, tulkaa käymään Helsingin Kapteeninpuistikossa.

Valkoisen kauluspaidan kanssa mekko on hiukka juhlava, tennareiden ja farkkurotsin kanssa mihin vaan.

Alareunassa on mustavalkoinen koristenyöri-tere, joka hauskasti mätsää heppojen karusellikeppeihin. Reunaröyhelön alareunassa on vielä mustaa pykänauhaa - vaatimaton mutta söötti detalji, jonka olen lainannut Emily Temple Cute-vaatemerkiltä. Kaikenlaista ompelukamaa sitä laatikoistani löytyykin, mutta eipä tarvinnut ostaa yhtään mitään tätä varten!

Vappua ja kosmetiikkaa

Pikku onnettaren päiväkodissa on tänään vappunaamiaiset. Kysyin viime viikolla mikä hahmo hän haluaisi olla, ja onnetar halusi pukutua mustaksi kissaksi. Tekaisin tunnissa kirpparilta ostetusta XL-kokoisesta T-paidasta kissamekon ja olen itseeni äitinä ja ompelijana varsin tyytyväinen! Varsinkin kun en tehnyt edes kaavaa, piirsin vain kappaleet liidulla suoraan paidalle ja saksin. Jostain syystä lapsi on e-k-s-t-r-a-suloinen naamiaisasuissa, hyvä kun raaskin päästää pikkukissan juhliinsa.
Mekossa on muuten häntäkin, ei tullut otettu kuvaa takaapäin. Kädessä on yhdessä ommeltu musta kissalelu (hmm! mikä mustakissa-fiksaatio lapsella on?!) ja sotku on tavanomainen.

Jostain syystä olen innostunut kosmetiikasta viime aikoina. Ostin oranssinpunaisen huulipunan (Joliesta Zuui-merkkiä), jokaällistyttävästi onnistuu piristämään tylsänkin asun. Anteeksi tämä valtava naamakuva, mutta huulipunaa on paha muuten esitellä!

Käväisin kanssa vähän vahingossa Nudge-putiikissa ja ostin kotimaisen tiskiharjan. Sitten kokeilin (ihan luvan kanssa) Kure-kynsilakkoja. Herkut pastellivärit on kyllä. Sopivat Metamorphose temps de Fillen kangaskassin värimaailmaan.

 

 

Helsinki on oikeastaan aika suloisen pastellivärinen paikka, kun zoomaa oikealla tavalla. Kaupunki sointuu kynsilakkaani!

Ja sitten vielä Annankadun egyptiläisestä kaupasta sitruunalla tuoksutettua manteliöljyä. Olen luopunut kokonaan hiustenhoitoaineen käytöstä - en siksi, että jotkin kemikaalit herättäisivät epäluuloa, vaan koska hoitoaineen imeytymisen odottaminen on tylsintä elämässä. Inhoan sitä seisoskelua kylmissään suihkualtaassa. Minun kylpyhuoneeni ei tosiaankaan ole spa-paratiisi, vaan kylmähkö pikku koppero, jossa pesukone ja kuivuvat pyykit vievät suurimman tilan. Hoitoaineen sijaan sijaan laitan hiuksiin öljyä pesun jälkeen. Kokeilin avokadoöljyä, mikä periaatteessa oli ihan OK, mutta haisi liikaa salaatinkastikkeelle. Katsotaan miten egyptiläinen öljy pärjää, se ainakin tuoksuu ihanalle.

Jotenkin matkalta jäi päälle shoppailuhimo, näiden lisäksi olen ostanut mm. 15 metriä persikanväristä vintage-puuvillapitsiä, 30 metriä pellavapitsiä pitsitehtaalta ja sitä sun tätä pientä kierrätyskeskuksesta. Nyt voisi laittaa tulpan tälle ostelulle! 

PS. Olen jo aiemmin linkittänyt mainion Empty Emptor -blogin tänne, mutta nyt siellä on taas aivan mahtava kirjoitus äskeiseen romahtaneeseen tehdasrakennukseen Bangladeshissa liittyvä teksti. Ajatelkaa! Kysykää! Tivatkaa! Toimikaa!

ja sittn hauskaa Vappua kaikille!

Äidin ja tyttären pitsit

Viime päivinä Helsinki on ollut aivan paratiisimainen. Kukkia, ihania tuoksuja, läpikuultavaa vihreyttä ja kaikenlaisia innostavia tapahtumia... wau! Kaivoin kesähameet kellarista esiin, tässä ylläni on eräs Pitsikirjassa esiintynyt hame. Pikku Onnettarella on jo talvella ompelemani pellavamekko, jonka yläosa ja hihat ovat tanakkaa puuvillaista Leavers-pitsiä vanhasta liinasta.

 Takana on kirpparilta löydettyjä violetteja kangasnappeja kahta eri sorttia, jotka sattuvat olemaan tismalleen samankokoisia.

Pikku Onnettarella on päässään Kierrätyskeskuksesta ostettu hattu, jota meinasin kyllä itselleni. Mutta kun lapsi ihastui hattuun, kiitin vain onneani - kaikki hatut eivät halua pysyä päässä.

Lähis napeista ja pitsistä. Liina oli Leavers-pitsistä leikattu neliö, jonka sivuihin oli ommeltu Barmen-pitsinauhat reunaa siistimään, pitsinauha näkyy kuvan alaosassa.

Tälläistä tänään, eipä voi kuin olla kiitollinen, että on näin kaunista ja mukavaa!

Pikku Onnettaren jouluessu

Selailin ennen joulua Carl Larsson -aiheista kirjaa, ja intoonnuin ompelemaan sen inspiroimana Pikku Onnettarelle oikein perinteisen hienousessun.

Aineksena oli vanha, upeasti käsin kirjailtu lapsen lakana (jälleen naurettavan alhaiseen hintaan kirpparilta ostettu). Yleensä en halua leikellä ehjiä vanhoja arvotekstiilejä, mutta ajattelin että jos teen essun huolella, se ei alenna muinaisen käsityön arvoa. Ja Pikku Onnetar voi sitten jättää essun perinnöksi omille jälkeläisilleen... vai suunnittelenko jo liian pitkälle?

Pyöristetty lakanan pääty oli kuin valmiiksi essun mallinen ja leveyskin juuri sopiva. Reunan pitsi on ilmeisesti käsin nyplätty ja ommeltu paikoilleen käsin. Käsityön kunniottamiseksi tein napinlävet käsin, mutta niistä ei tullut aivan niin siistit kuin sopisi toivoa - onneksi kauniit helmiäisnapit peittävät kökköydet.

Äitee oli kaivanut kätköistään minulle ihasteltavaksi kaksi suvun perintöessua sotia edeltävältä ajalta. Molemmat ovat henkäyksenohutta puuvillaa ja siroin Leavers-pitsein koristeltuja. Oikeanpuoleisessa on hienot pitsiupotukset. Kuulemma esiäidit olivat laittaneet talteen paljonkin lastenvaatteita, mutta lähes kaikki menivät käyttöön talvisodan aikana. Vain nämä kaksi "hepenettä" jäivät.