Kesän Project 333

Pidän tänään vapaapäivän ja sen huviksi piirtelin kuvat kesäkauden P333-puvustostani. Näillä olen pärjäillyt jo kaksi kuukautta ja vaihtopäivä on elokuun lopussa (tai siinä vaiheessa, kun sää muuttuu syksyiseksi).

Yläosat:

1 Musta vakosamettijakku
2 Pellavatakki (Tiina Talvikin ompelema)

38 Harmaa neuletakki
4 Vaaleanvihreä pitsineuletakki

5 Valkoinen neulebolero

6 Tummansininen neulebolero

7  Musta kietaisutrikoo

8 Vedenvihreä neule
 

9 Musta trikoopaita x 2
10 Vedenvihreä kangastoppi pitsikoristein
11 Harmaa kirjottu hihaton paita

12 Tummansininen tähtikirjottu t-paita (Tiina Talvikin muodistama vanhasta trikoopaidastani)

Mekot ja hameet:

13 Valaspellavamekko (itse tehty, Pitsikirjaa varten)

14 Valkoinen puuvillamekko (antiikkinen alusmekko Pariisista kirpputorilta)

15 Globehopen pellavapyyhemekko

16 Raidallinen tirol-mekko (itse muokattu)

17 Viskoosimekko

18 Pellavahousut (itse tehdyt)
19 Mustapohjainen keittiöhame (itse ommeltu, vuonna 2007 ja edelleen loistokunnossa, vaikka ollut koko ajan käytössä!)
20 Musta valkopilkkuinen sifonkihame
21 Pitsiliinahame (itse tehty)

 22 Mustat balleriinat
23 Keltaiset balleriinat
24 Beiget balleriinat
25 Mustat avokkaat
26 Harmaanrusehtavat korkkarit

27 Tikaun kori (siisti, kaupunkimainen)
28 Rento iso piknik-kori
29 Juhlalaukku
30 Olkihattu, musta nauha
31 Olkihattu, rusehtava
32 Musta juhlahattu

 ja kohdan 33 täyttävät korut yhtenä mönttinä. Aiemmilla P333-kausilla sain korutkin mahdutettua mukaan, mutta kesäkauteen en – minulla on ihan tajuttomat määrät ihania, kauniita, sopivia kesävaatteita, joista nämä ovat vain pieni osa. Oivoi! Eipä tarvitse kesävaatteita ostaa tai tehdä pitkiin aikoihin.

Joku mietti jossain blogissa, kyllästyykö rajoitettuun vaatevarastoon. Itse en ainakaan kyllästy, 33 vaatetta kaikkine yhdistelyvariaatioineen riittävät erinomaisesti kattamaan sen kolme kuukautta, minkä yksi kausi kestää. Sitten tuleekin jo uusi vuodenaika ja toiset vaatteet, joka tarjoaa vaihtelua ja virkistystä. Kyse on toki paljon myös siitä, minkälaista vaihtelua kaipaa ja kuinka usein on itsensä opettanut sitä tarvitsemaan. Minä olen kertakaikkiaan päättänyt, että tämä määrä riittää, ja hankin vaihtelun näitä vaatteita yhdistelemällä. Pidän usein samaa vaatetta eri kombinaatioissa pitkin viikkoa, ja kun se menee pesuun, alan tutkailla jonkin toisen vaatteen mahdollisuuksia. Haluan selvittää jokaisen käyttämäni vaatteen kaikki mahdollisuudet.

 Tänään on tummansinisen tähtipaidan ja pitsiliinahameen päivä. Taidan tutkailla mahdollisuutta yhdistää niihin valkoiset pitsikorvikset, kuten jo aika monena muunakin päivänä. Toimivaa ei tarvitse korjata!

Rovaniemen kirpputorilta ostettu posliinibambi. Vaihtelua elämääni saan valitsemalla eri pitsiliinan bambien alle :D !

 Tänään siinä on erittäin hieno käsin ommeltu pitsi, jonka olen ostanut jollain naurettavalla hinnalla kirppikseltä.

Liian hyvä löytö

 

Uudesta putiikki-Fidasta on tullut suosikkipaheeni. Käyn siellä nykyään melkeinpä joka viikko. Hinnat ovat ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin tavallisissa Fidoissa, mutta eihän se haittaa, jos ei mitään osta :). Välillä sitten taas tulee eteen sellaisia  tilanteita, että ei vaan voi jättää ostamatta. Tökkäsin ihan summassa käteni hinnoiteltujen, mutta vielä paikalleen laittamattomien tavaroiden laatikkoon - ja nostin näkyviin upean käsinommellun pitsiliinan, erittäin hienoa lankaa ja ammattimaista työtä. Noin metrin pituinen (huomatkaa ekassa kuvassa pilttipurkki antamassa mittakaavaa). Aivan ehjä ja tahraton, kertakaikkiaan priimakunnossa. Arvatkaapa, mitä tämä käsityötaidon huippunäyte maksoi?

 

Yleensä vain hykertelen tyytyväisenä, kun teen loistopitsilöytöjä kirpputoreilta, mutta tämä oli jo liikaa. Minun oli ihan pakko urputtaa myyjille, että liina oli törkeästi alihinnoiteltu. Uutena hankittaessa tälläinen maksaisi vähintäänkin useita satoja euroja, ja koska liina oli aivan uudenveroinen, olisi siitä voinut hieman enemmän veloittaa kuin neljä euroa!! Jos tuollaisen ostaisi esim. viidelläkymmenellä eurolla, niin silloinkin tekisi ihan mielettömän löydön. Italialainen Martina Lace on yksi harvoista firmoista, joka enää ylipäänsä tekee Euroopassa käsinommeltua pitsiä kaupallisesti, ja heidän 90 cm x 90 cm point de Venise Venezia-pitsiliinansa maksaa yli tonnin (kuva alla). Käsinommeltujen pitsien valmistus on siirtynyt suurimmaksi osaksi Kiinaan, mutta vaikka tämä liina olisikin Kiinassa valmistettu, olisi se yhtä kaikki useamman sadan euron arvoinen.

Luulenpa, että se edesmennyt mummo, jonka jäämistöstä kyseinen liina oli Fidalle päätynyt, pyörähtäisi haudassaan, jos hän saisi tietää millä hinnalla hänen aarteensa uudelle omistajalle päätyivät.

Samaisella reissulla nappasin mukaani myös tämän runsaasti työstetyn, näyttävän leikekirjotun liinan.

 

Tässä liinassa sentään oli tahroja, joten ehkä matala hinta on jotenkin perusteltu.

Löysinpä vielä pienen, soman neulotun pitsiliinan. Lanka oli hienon virkkuulangan vahvuista, varmaan jotain numeroa 80, joten en edes uskalla arvella, minkänumeroisilla puikoilla tätä on taiteiltu.

Liekö sitten 2,5 euroa kohtuullinen hinta vaiko ei? Tietenkin hinnotteluun vaikuttaa se, että monetkaan ihmiset eivät erota hienoa pitsityötä surkeasta räpellyksestä. Ja siis ovat haluttomia maksamaan kalliimpaa hintaa korkealaatuisesta käsityöstä, jolloin hinta määräytyy alimman ymmärystason mukaan. Onneton tilanne, mitenköhän sitä voisi parantaa?

Jummi jammi, jättipotti kirpputorilta

Anteeksi karkea kielenkäyttö otsikossa, joka ei oikeastaan sovi löytämäni aarteen tunnelmaan. Pitäisi virittäytyä mielessään laventelintuoksun, pidätettyjen huokausten, alasluotujen katseiden, salonkiin vetäytymisen ja ylöskasvattavien kirjojen aikakauteen.

Kävin Kaivarin Kanuuna -kirpputorilla, ja osuin aivan ihmeelliseen pitsipöytään. Melko ankean romun joukossa oli kaunis virkattu pitsi:

Koristeellinen, sievä malli, jollaista en ole ennen nähnyt.

Virkkauksen alta löytyi aivan upea filet-pitsi:

Verkon silmät ovat noin 2 mm, eli tarkkaa työtä! Mutta viimeisenä oli kaikkein paras löytö, aivan käsittämätön aarre:

Upea, sisäreunalta noin 80 cm pitkä ja leveimmältä kohdalta 16 cm leveä käsintehty pitsikaulus. Se on upea. UPEA! Ei arvaisi, että etsiessään lapselle pipoa, törmääkin historialliseen aarteeseen (joka muuten maksoi 4 euroa, lähes sikamaista että sain tämän omakseni niin halvalla!). Mittakaavan näette pari kuvaa alaspäin, lanka on käsittämättömän ohutta - ja huomautan, että minulla ei ole mitkään lapiokourat, 1800-luvulla pieni käteni olisi ollut paras valttini naimamarkkinoilla.

Kauluksessa on nyplättyjä lehtiä, kiemuroita ja kukkia, reunoissa koristesilmuin reunustettuja soikioita. Kuvioita yhdistävät letitetyt sillat. Nyplättyjen kuvioiden muotoja myötäilee ulkoreunasta hiukan paksumpi laanalanka. Kaiken upeuden huippuna kauluksessa on kolme ommeltua Point de Gaze -medaljonkia, käsintehdyllä (!) tyllipohjalla.

Tämäntyyppinen nypläystä ja ommeltua pitsiä yhdistelevä pitsi on englanniksi mixed Brussels lace, suomeksi kai yhdistelty brysselinpitsi? Vai mikä lienee. Ei nyt kai ainakaan sekoitettu brysselinpitsi, kuulostaisi siltä että langat ovat menneet solmuun :D.

Arvioin (arvailen) parinkymmenen vuoden haarukalla kauluksen olevan 1870–1880 -luvuilta. Täällä samanmallinen (tosin irlantilaista virkkausta oleva) kaulus, jossa siis isot kolmionmalliset ulokkeet, 1880-luvulta. Täällä taasen "ulokkeinen" kirjailtu tyllikaulus ajoitettu välille 1880-1900, mutta paljon ostamaani kaulusta isompi. Aiemmin (1800-luvun puolivälin tienoilla) kaulukset olivat pienempiä ja 1890-luvulla taas - ainakin muotikuvien mukaan - isompia. Voi tietysti olla, että näyttävät jättikokoiset pitsikaulukset olivat vain muodin huippu, ja vaatimattomammin pukeutuvat käyttivät silloinkin kohtuullisen kokoisia kauluksia.

En pistäisi ajoituksen kanssa päätäni pantiksi, mutta on hyvin epätodennäköistä että näin hienotöinen pitsi olisi enää 1900-luvulta. Silloin vain hyvinhyvin rikkaat tai kuninkaalliset pystyivät hankkimaan korkealaatuisia käsinnyplättyjä/ommeltuja itsejä, sellaiset tuskin kulkeutuisivat Kaivarin Kanuunan kirppispöytään nuhjuisten kippojen ja kuluneiden paituleiden seuraan.

Kuvan keskellä pitsi on 12 cm leveä. Pitsissä oli muuten pari pientä mustaa langanpätkää, ilmeisesti tätä on käytetty mustan puvun kanssa.

Ommeltu medaljonki kauluksen keskeltä, tyypillinen point de Gaze ruusu, jossa kolmiulotteisuutta tuova päälleommeltu terälehti.

Lopuksi sydäntälämmittävää luettavaa intohimoisille pitsinystäville, "sen hiljainen runsaus ei koskaan tyrkytä itseään ja sen aidon arvon ja kauneuden tunnistavat vain ne, joiden ylittämätön hyvä maku on opettanut näkemään sen arvon...". Kukapa ei haluaisi tulla imarrelluksi sanoilla "superior taste"!

It is the one costly wear which never vulgarises; jewels worn without judgment can be rendered offensive to good taste in their too apparent glitter, but lace in its comparatively quiet richness never obtrudes itself and is recognised in its true worth and beauty only by those whose superior taste has trained them to see its value. . .

—Mrs. F. Nevil Jackson, A History of Hand-Made Lace, ca. 1900.

Lisää hyödyllisiä linkkejä

Seikkaperäinen tutoriaali ommellun pitsin tekemisestä, askel askeleelta.

Handweaving.net: mahtava digitoitu arkisto kaikenlaisista käsityöaiheista,
paljon pitsiin liittyvää myös.

Kirjaston aarteita

Kävin ent. Käsityöopettajien laitoksen (nyk. käyttäytymistieteellisen) kirjastossa hieman penkomassa, pääsen nimittäin puhumaan aivan yleisön edessä suosikkiaiheestani* ja halusin virkistellä tietojani ja etsiä valaisevaa kuvamateriaalia. Törmäsin sitten aivan hurmaavaan kirjaan Nadelspitzen, vuodelta 1920 - ei liity sitten vähääkään koneelliseen pitsiin, vaan mahdollisimman hitaaseen käsintekemiseen. Ommeltu pitsi suomeksi, kaikilla muilla tietämilläni kielilllä "neulapitsi".

Tässä kansi kokonaisuudessaan. Kauniin kannen olet valinnut, Guffi von Reden!

Ommeltu pitsi on suosikkitekniikkani, kirjan sanoin "Die Krone aller weiblichen Handarbeit" elikkä kaikkien naisellisten käsitöiden kruunu. No juu, ovat miehetkin tehneet pitsiä, mutta naisten käsityön leima sillä on. En tiedä miksi, koska ammattimainen kirjonta taas on ollut miesten työtä, eivätkä ne niin kaukana toisistaan ole.

Mitä kirjapainotaidon eleganssia - pitsikuviot on kohopainettu!

Ällistyttävän tarkasti toteutettuja eläinhahamoja. Varsinkin kultakalan pyrstö on hieno!

Reticella-tyylistä ommeltua pitsiä, klassisia geometrisia kuvioita ja kukkavariantti.

Mielenkiintoisia reunapitsimalleja - joskaan en ymmärrä miten joku jaksaisi tehdä niin työläällä tekniikalla kuin ommeltu pitsi noin nopeasti kertautuvaa kuviomallia. Mutta kärsivällisyyttä voi kai opetella.

Luonnollisessa koossa oleva kuvanäyte hienosta ommellusta pitsistä. Tuon mittakaavan työ vaatii tarkkaa silmää ja vakaata kättä! Ainiin, myös ohutta lankaa, jonka hankkiminen tänä päivänä on haasteellista.

* Konetekoinen pitsi! Ja arvatkaapa missä: aivan mahtavassa tilaisuudessa, Pukkilan Puikkopäivillä!

Needle Lace work on process (by Marina Berts)

Needle Lace Talk is a place to look for needle lace works, examples, advice and inspiration.

Ommellun pitsin harrastajille on englanninkielinen foorumi Needle Lace Talk, josta löytyy malleja ja ideoita pitsin tekoon. Varsinkin Photos-osiosta löytyy monenlaisia esimerkkejä pistoista ja kuvioista.

I wanted to try to make a lace bird <3

I've spent last weeks with the layout of the book. On Christmas holiday I decided to try Rinna's tips of making needle lace. The bird changed a lot from the sketch to final lace, but it also got a new character. Fun!

Kirjan taiton ohessa päätin kokeilla Rinnan tekemää ommellun pitsin ohjetta. Lintu muuttui hieman eriksi kuin piirroksessa, mutta sai pitsin mukana uuden luonteen.