Niitä näitä tulee ja menee

Kierrätystehtaan pilkullinen löytö pääsi ensikäyttöön äänestyspäivänä. Avasin sivusaumoista lantiolle lisää tilaa, selän saumasta nipistin liikoja pois, ratkoin olkasaumat auki ja poistin selän pituudesta noin 2 cm. Kun olin tämän tehnyt, pääntie oli supistunut niin pieneksi että sitä piti puolestaan laajentaa. Jossain puolivälissä koko hommaa into alkoi hiipua, mutta onneksi jaksoin pakertaa korjaukset loppuun - mekko on aivan ihana ja tunnen oloni todella tyylikkääksi.

Tavaraa on sekä tullut että lähtenyt. Siivouspäivänä kuljeskelin kaupungilla perheen kanssa, ja taisin tehdä pari pöhköä hankintaa. Hengasin kivan tyypin pöydännurkalla jutustelemassa pitkän tovin ja ostin siinä samassa euron korvikset. Ne eivät ole järin ihmeelliset ja taidan poistaa ne taloudesta samantien. Toiselta kojulta ostin kauniin vedenvihreän, ohutta puuvillaa olevan pitkähihaisen mekkoasian (se aukeaa edestä kokonaan ja toimii siis helteellä käsivarsia suojaavana "takkina"). Kun ei ollut peiliä, otin riskin ja ostin näkemättä - virhe! Vaate itsessään on todella kaunis, mutta ei minun malliseni. Se on avara ja vyötärötön, eikä näinollen oikein näytä hyvältä päälläni. Testaan vielä, olisiko siitä jonkinlaiseksi kesäajan aamutakiksi, mutta voi olla että sille käy samoin kuin korviksille. Ei mennyt paljoa rahaa hukkaan, mutta turha ostos on aina tyhmä ostos. Nämäkin eurot olisin voinut säästää uuden talvitakin teettämiseen...

Poistin taloudesta muutamia kirjoja lahjoittamalla ne "käsityöopettajien kirjastoon" eli tarkemmin sanoen käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastoon. Siellä ne ovat edelleen käytettävissäni, sikäli kun huomaan joskus tarvitsevani. Ja tietenkin kaikkien muidenkin!!

Ompelin Pikku Onnettarelle muistorikkaasta japanilaisesta T-paidasta ja kulahtaneesta NoaNoan topista kesämekkosen (Vinkki! helppo tapa päästä tuskatta eroon rakkaista t-paidoista, jotka ovat uitenkin niin kärsineitä, että niitä ei kannata säilöä sellaisenaan tuleville sukupolville). Muksun mekkoja tarvitsee monia, sillä aina illalla mekko joutaa pyykkiin - joko siinä on jäätelöä, mutaa tai aurinkorasvaa. Tavaran määrä ei tästä varsinaisesti vähentynyt, mutta hyödyttömästä tuli hyödyllinen.

Pihalle on kinostunut ilmeisesti pajun höytyviä. Kuin lämmintä lunta!

Sananen maamme arkistolaitoksesta

Oletteko koskaan käyneet Kansalliskirjastossa Helsingissä? Jos vastaus on ei, kannattaa käydä. Siinäpä hieno ja yleviä tunteita herättävä rakennus, ihan tuomiokirkon naapurissa. Ja kauniin arkkitehtuurin lisäksi siellä saa ihan ilmaiseksi tutkia mitä eriskummallisimpia painotuotteita, kymmenien ja satojenkin vuosien takaa. Ihmeellistä ja hienoa. Sekä kansallisarkisto maakuntahaaroineen että kansalliskirjasto ovat suurinta parhautta ja yksi sivistysvaltion hehkeimmistä kukkasista!

Minulle tulee jotenkin lämmin olo, kun näen noutohyllyssä omalla nimelläni varustetun vaaleansinisen lipukkeen. Miljoonien kirjojen joukosta on etsitty juuri minua varten tämä kappale, toimitettu ties mistä maanalaisesta kirjalabyrintistä ja aseteltu hyllyyn lukemista odottamaan. Tulee tunne, että olen tärkeä henkilö :D.

Viimeksi tilasin luettavakseni kirjan "Kukin oma ompelijansa" vuodelta 1915. Todella perusteellinen ja selkeä opaskirja vaateompelusta, alkaen eri kuitujen alkuperästä ja ominaisuuksista. Siinä oli ilokseni pitkät selitykset pitseistä, sekä käsin-, että koneella tehdyistä. Kotimaisia pitsitehtaita siinä ei mainittu, mutta sain uutta tietoa tuon ajan eurooppalaisesta pitsiteollisuudesta.

 

Vanhat painokuvat koneista ovat minusta huippuhienoja. Alla pari lisää.

 

Konepitsit elivät tuolloin hienointa kukoistuskauttaan, ne olivat hinnaltaan lähes kaikkien kansankerrosten saatavilla, mutta kukaan ei vielä yhdistänyt niihin halpuutta (mikä yhdistelmä käsittääkseni lopulta hävitti laadukkaat konepitsit kähes kokonaan). Käsintehtyjä huippupitsejä oli vielä jonkinverran saatavilla, joten ne tarjosivat innostavan kilpakumppanin konepitseille. Pitsit olivat muodikkaita, sellaisella pysyväisluonteisella tavalla, joka suosi niihin investoimista. Eli aivan suosikkiaikakauteni, mitä konepitseihin tulee!

 Tätä juttua en ihan käsitä, minusta kuvassa on nimenomaan bobbinet-kudoksen rakenne. En tiedä mikä "tyllikudos" on, jos ei sama kuin bobbinet. Tutkimukset jatkuvat - joko minä tai kirjan kirjoittaja on väärässä.

 Ihanat naiset mittailevat toisiaan.

Lisäksi kirjassa ei, ainakaan niin pitkälle kun sitä ehdin lukea, ollut lainkaan asketismia ja vaatimattomuutta korostavaa moraalista asennetta, joka myöhemmin - luultavasti 1. maailmansodan / suomessa kansalaissodan vaikutuksesta - tuli moneksikymmeneksi vuodeksi pakollinen mauste pukeutumista ja vaatetusompelua käsitteleviin kirjoihin.

Tuon ajan pukumuotia ja valmiita pitsikauluksia ja -hihansuita saksalaisesta tavaratalon katalogista. Paljon pitsiä, röyhöä ja piperrystä yläosassa, mutta simppelit hameet. Kirjassa neuvottiinkiin naisia ompeluttamaan puseronsa ammattiompleijalla, mutta tekemään hameet itse.