Neuleita ja maailmanparannusintoa

Tapasin Kude-T-paitafirmaa pyörittävän Outi Pakarisen kahvilla ja lounaalla. Mielenkiintoiset, innostavat keskustelut! Hän siis pyrkii tekemään maailman parhaita T-paitoja suomalaiselle naiselle, alkaen mitoituksesta joka ei nouse navan yli ja hihoista jotka ovat riittävän pitkät. Materiaali on valittu mahdollisimman hyvin värinpitävä, GOTS-sertifioitu ryhdikäs trikoo, joka on vielä käsitelty irtonukan poistavalla ja nyppyyntymistä estävällä entsyymipesulla. Yhtään hänen T-paitaansa en omista, kun T-paitaa en juuri tarvitse, mutta kaikin puolin vaikuttaa oikein hyvin tehdyltä, mietityltä tuotteelta. Omasta puolestani toivon, että hän piankin voisi lisätä valikoimiinsa 3/4-hihaisen paidan, sillä todellinen luottovaatteeni, eurolla Kierrätyskeskuksesta ostettu Repeatin trikoopaita kuitenkin joskus kuluu puhki.

Olen hirmu iloissani aina kun tapaan suunnittelijoita ja muita vaateihmisiä, jotka voivat toteuttaa intohimoaan tehdä asiat hyvin!

Jakun alta vilkahtaa oma Kude-paita, rusettiprintillä. Keksimme muuten yhdessä aivan timantin idean, parempaa vaatemaailmaa tavoittlevien alan ihmisten tapaamisen, siitä lisää toiste.

Löysin myös toisen mielenkiintoisen neulekaupan/valmistajan: Knitworks Helsingin Kapteeninkadulla. Suunnittelija oli itse kaupassa kun vilkaisin sisään ja juttelimme pitkän tovin. Hän teettää neuleeet Tuusulassa, langat ovat Italiasta. Tyyli on koruton ja tavoitteena suunnitelijan mukaan tehdä kotimaisia ja laadukkaita mutta ei liian käsityömäisen näköisiä neuleita. Materiaalit ovat pellavaa ja ohutta villaa ja värimaailma sinisen, mustan-harmaan ja luonnonrusehtavan sävyissä. Näitä olisi helpo yhdistellä hörselömpiin vaatteisiin. En ole vielä kaivanut syksyn vaatteista esiin kuin harmaan jakun, mutta kun se hetki koittaa ja jos huomaan, että yläosia puuttuu, niin saatanpa suunnistaa tänne.

Juu-u, paljon mielenkiintoisia valmistajia ja niiiin peevelin vähän vaatetarpeita! Kuluisikohan joskus joku vaate niin että voisin hyvillä mielin hankkia jotain uutta?!

Synttäripäivä Tokiossa

Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi kokonaisen päivän itsekseen Tokiossa. Huippulahja! Tosin hänellä oli omakin lehmä ojassa. Näin hän vältti tylsän seisoskelun tiettyjen kauppojen äärellä, joissa minä saan vierähtämään hetken jos toisenkin. Mies ja Pikku Onnetar lähtivät aamulla läheiseen leikkipuistoon (en olisi arvannut, että Shinjukun pilvenpiirtäjäkeskittymän takana olevassa puistossa on tosi toimiva leikkipuisto!!), minä taas junailin Shirokanedaihin.
Olen jo pitkään vaaninut Plus by Chausser -nimistä kenkämerkkiä, siitä lähtien kun näin sen kenkiä "Feminine Dress" ompelukirjassa. Päätin aloittaa kierrokseni merkin omasta liikkeestä, ihan vain tutkimusmatkailumielessä. Siellä todellakin oli mitä mahtavimpia kenkiä, ja hyvää englantia puhuva asiantunteva myyjätär. Kaikki kengät on tehty Japanissa ja laatu vaikuttaa erinomaiselta. Sovittelin hänen avustuksellaan vähän yhtä jos toistakin kenkää, osa oli lestiltään liian kapeita mutta osa juuri sopivia.

Jutustelin sitten myyjättären kanssa, ja kerroin että olen Suomesta. Niin sitten kävikin ilmi, että merkin suunnittelijan Maeda-sanin hyvät ystävät asuvat Helsingissä ja pitävät Common-kauppaa! Common on yksi suosikkipaikkojani Helsingissä, siellä on erittäin tyylitajuinen valikoima japanilaisia tuotteita (esim. Siwa-paperitavaroita, pyyhkeitä ja kaikenlaisia kippoja, jotka saavat harmittelemaan jo ennestään täyttä astiakaappia). Ja Plus by Chausserin katalogi on kuvattu todella tutuilla kulmilla! Pääsin jopa keskustelemaan suunnittelijan kanssa, wau! Hän on käynyt useita kertoja Suomessa ja muisteli mm. Seahorse-ravintolaa lämmöllä. Olin/olen aivan täpinöissäni, että sain tavata suunnittelijankin, ja hän oli niin mukava.

Tiesin kyllä, että Chausserilla on Mukava-niminen erikoismallisto, mutta olin olettanut sen liittyvän Pohjoismaiden tämänhetkiseen muodikkuuteen. Suomen- ja ruotsinkielisiä sanoja näkee vähän siellä ja täällä, samaan tapaan kuin ranskankieltä käytetään tuomaan tyylikästä tunnelmaa. Mutta Mukava-malliston nimeen oli kysytty neuvoa Commonin omistajapariskunnalta, ja kengät oli kuvattukin Helsingissä!

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kun pakkailin lähtöä varten ja tartuin saappaisiini, huomasin että toisen saappaan pohja *taas kerran* irvisti. Grrr. Hermo menee mokomiin surkiosaappaisiin - mitä iloa on kumisesta säänpitävästä pohjasta, jos se ei pysy kiinni saappaan päällisessä? Tästä syystä olin erittäin vastanottavainen saapashoukutuksille. Ja päädyin sitten ostamaan Plus by Chausserin matalakantaiset saappaat, luonnonvärisenä. Olivat ne kyllä kalliit, mutta harvoin sitä joutuu kengistä maksamista jälkikäteen harmittelemaan. Ajattelin, että neutraali väri sopii jotakuinkin kaikkeen, ja klassinen muotoilu kestää vuosia. Kuvia seuraa myöhemmin.

 Kävelyretken kakkoskohde oli Biotop, muodikas vaatemyymälän, kahvilan ja kasvitarhan risteytys. Kahvilassa en kehdannut kuvata, siellä kulunut puupinta yhdistyi antiikkisiin kristallikruunuihin. Persikkajäädyke oli erityisen hyvää. Lisävetonaulana Biotopin sisäpihalla on ihka oikea puumaja, johon saa kiivetä. Puu heilui tuulessa, maja kiikkui ja natisi, ja tunnelma oli oikein seikkailullinen!

Kävelin Luonnontutkimuksen puiston (?) ohi ja pääni yli lenteli suuri korppiparvi.

 

 Kävin vielä  minä perhosen ja Sally Scottin myymälöissä - samassa rakennuksessa, ensinmainittu kolmoskerroksessa ja jälkeenmainittu katutasossa. Hipelsin varmaankin jokaista myynnissä olevaa esinettä ja myös useita somistukseen kuuluvia (kaikki esillä oleva pitsi, niin uusi kuin vintagekin, oli niin äärimmäisen hienoa ja korkealaatuista, että olen vakuuttunut minä perhosen perustajan Akira Minagawan olevan ykkösluokan pitsiasiantuntija). Mitään en loppujen lopuksi päätynyt ostamaan, kun en oikein keksinyt riittävän hyvää perustetta saattaa itseäni visavelkavankeuteen kauniinkaan mekon takia. Sally Scottin vaatteet ovat edullisempia kuin minä perhosen, esim. mekkojen hinta liikkuu kolmensadan euron molemmin puolin. Mutta asia jäi kaivertamaan, vaatteet olivat yhtä ihania luonnossa kuin kuvissa, ja todella huolellisesti tehtyjä. Huooh... tiedänpähän mihin suuntaan kääntyä, kun seuraavan kerran tarvitsen mekon jota en aio tehdä itse.

Kello oli jo paljon, mutta yritin vielä mahduttaa päivääni visiitin Nipporin kangaskaupunginosaan. Ehdin varttia vaille kuusi Tomaton myymälään ja ostin pari metriä pitsiä sulkemiskuulutusten jo kajahdellessa - koitan vielä palata sinne uudelleen reissun aikana!