Kauneimmat napinlävet ja pitsipeignoir

 Hyvin tehdyt ysityiskohdat vaatteissa sävähdyttävät minua. Haluan kirjassani, sitten kun se joskus valmistuu, jakaa tätä tunnetta muillekin. Esim. kuinka paljon iloa voi saada kauniista napinlävestä!

Ehdoton suosikkini kierrätyskeskuksesta löytämistäni laatua valottavista vaatteista oli jakku, jonka uskomattoman eksaktisti ja kauniisti ommeltu kangasnapinläpi (kiitos oikeasta termistä SaVa!) sai minut liikutuksiin.

Nurjalta puolelta (kuva alla) viimeistely on tehty käsin, ja on räätälintaidon mestarinäyte! Huono kännykkänäpsy ei tee oikeutta tälle napinlävelle. Jakku oli tehdastekoinen, ei siis yksittäistuote ateljeesta, ja voi vaan miettiä mikä sen hintaluokka on ollut, kun on ollut mahdollista tehdä näin työläällä tavalla yksityiskohdat.

Joitakin viikkoja sitten minut pyydettiin mukaan museo Villa Gyllenbergissä pidettyyn lolitamuoti-aiheiseen tilaisuuteen paneelikeskusteluun. Monikaan lukijoista ei välttämättä tiedä, että minulla on salattu menneisyys japanilaisen nuorisotyylin lolitan parissa. Nykyajan lolitat ovat tavattoman tyyli- ja laatutietoista porukkaa, omasta osallistumisestani tyylin alkuvaiheisiin Suomessa voin vain sanoa, että on siunaus että digikamerat olivat tuolloin vielä melko harvinaisia...

 Tässä esimerkki tyylistä. Kuvassa en ole minä.

No jokatapauksessa. Vaatteiden laatuun siis. Myrskyllä, joka tapahtumaa organisoi, oli isoäitinsä vanhasta pitsipeignoirista tehty näyttävä asu. Peignoir oli hienoa, ohutta puuvillapitsiä ja vuoritettu harsomaisella silkillä.

 Myrsky näyttävässä "over the top" asussa, 

joka sopi museon naamiaisaiheiseen näyttelyyn.

Pitsi läheltä. Erittäin ohutlankaista leavers-pitsiä.

Katsokaa, miten huikean taidokkaasti vuori on ommeltu pitsin pykäreunojen mukaan, tietenkin käsin. Ateljeetyötä, joka saa minut pyörryksiin upeudellaan. Löytyisiköhän nykyään enää mitään tahoa, joka pystyisi tai suostuisi tekemään vastaavalla tarkkuudella?

Lisää pökerryttävän hienoja napinläpiä: viime postauksessani esiintyneet pitkät nahkakäsineet. Katsokaa nyt noita puolen sentin mittaisia käsin viimeisteltyjä napinläpiä!! Ne ovat, hitto vie, miniatyyritaideteoksia. Miten mikään voikaan olla noin kaunista, huoliteltua, taidokkaasti tehtyä... nyyh!

Kolme mielenkiintoista kirjaa tyyliniekoille

Osana tutkimuksiani laatukirjaa varten olen lukenut kaiken mahdollisen käsiini saamani, joka jollain tapaa sivuaa vaatteita, niiden laatua ja laadun tunnistamista. Herroja hemmotellaan tässä asiassa - monta kirjaa paneutuu juurta jaksain siihen, kuinka ihana on hyvin tehty napinläpi räätälintekemässä puvussa ja hekumoidaan kankailla, kauluskäänteiden tyypeillä ja hienolla ompelutyöllä.
Kirjastosta löytyivät Täydellinen herrasmies, Vintage Menswear ja Artist Rebel Dandy, jotka kaikki tutkailevat herrojen pukeutumista eri kanteilta.

 

Täydellinen herrasmies on jo klassikoksi muodostunut perinpohjainen katsaus perinteikkääseen herraintyyliin. Kirjassa käydään läpi sekä herrasmiehen vaatteet alushousuista päällystakkiin materiaalisina tuotteina, että historiallisina ja tiettyyn kulttuuriperintöön liittyvinä merkkikielen osasina. Kirjaa lukiessa nousee pintaan jonkinlainen kateus miehiä kohtaan, joilla on näin hyvin laadukkaan ja tyylikkään ulkoasun osaset hyppystensä ulottuville (olkoonkin, että osa tarvittavista vaatteista pitää hakea Lontoosta, osa Italiasta ja osa New Yorkista). Jos olisi suoralinjainen ja vähäeleisen tyylikäs nainen niin herraintyylihän olisi aivan varteenotettava vaihtoehto.

Saman sarjan kirja naisille (Ladies: a Guide to Fashion & Style) oli paljon mälsempi ja myös selvästi epäajankohtainen. Naisten muoti muuttuu ripeästi ja armottomasti, 90-luvun klassinen ladylook näyttää aika vanhalta tänään.

Vintage Menswear esittelee tarkoin ja ihanan estetisoivin kuvin sekä hämmästyttävän perinpohjaisen tietävin artikkelein valikoiman miesten kaupunki-, työ-, armeija- ja urheiluasuja 1800-luvun lopusta noin 1950-luvulle. Tässä kirjassa mehustellaan kauniisti patinoitunutta kangasta ja hienoa työnjälkeä vallan tavattoman herkullisesti. Kulumat, korjaukset ja huolekkaat paikkaukset saavat arvon siinä kuin käsinommellut napilävet ja monogrammitkin. Anonyymiksi jäävät käyttäjät näkyvät vaatteiden poimuissa ja hiutumissa, tai ehkä osa heidän elämänsvoimaansa on iskostunut vaatteisiin, jotka ovat kulumineen kaikkineen kuin persoonallisuuksia.

Artist Rebel Dandy asettaa tutkaimensa miehen ja vaatteen väliseen vetovoimakenttään. Ilman täydellisesti tärkättyä pellavaista kaulusta ei ole dansyä, mutta ilman dandyä kaulus on vain pala kovitettua kangasta. Dandyn yllä se muuttuu elävän taideteoksen osaksi. Tyyli syntyy vaatteen ja pukeutujan vuorovaikutuksesta, kumpikaan ei riitä yksinään. Kirja pyrkii valaisemaan kuka on dandy ja mitä on dandyismi 1700-luvulta tähän päivään. Kuvituksena on jälleen aivan ihania kuvia mitä upeimmista räätälintyön tuotoksista, kuuluisien tyyliniekkojen jälkeenjääneitä vaatekappaleita museoiden kokoelmista.

Lyhyesti sanoen herraväestölle on todella inspiroivia pukeutumiskirjoja saatavilla, mitä upeimmilla ja innostavimmilla valokuvilla kuvitettuna. Vaatteissa ei näiden krjojen mukaan ole ennenkaikkea kyse viallisten vartalonmuotojen piilottamisesta tai suoraviivaisesta rikkauden julistamisesta - pukeutumisen pääsisältönä nähdään olevan laadun ja hienoviritteisen eleganssin suoma nautinto. Tähtään johonkin samantapaiseen (valokuvaaja Riina Peuhu on toivottavasti samaa mieltä!), mutta lisään joukkoon rintamuotolaskokset, pitsit ja rimpsut.