Vaatteen loppuun kuluttaminen

 Pellavainen musta kynähame, pellava-T-paita 

ja blogistin tuhruinen peili.

On muuten todella hidasta kuluttaa oikeasti vaatteet loppuun. Olen pitänyt itseäni koekaniinina ihmiskokeessa jossa koitan käyttää vaatteen puhki, nimenomaisesti mustan pellavahameen jonka ompelin 2013 ja jota olen käyttänyt sen jälkeen koko ajan, aivan sydäntalvi poislukien. Aluspaidat ja sukat on helppo kuluttaa puhki, mutta päällysvaate on haastavampi tapaus.

Korjattu halkion yläosa.

Halkion yläosaan tuli repeämä, korjasin sen tilkulla (kannattaa säästää vaatteen kankaasta korjauspaloja!). Lantion kohtan ilmestyi pieni reikä, parsin sen. Nyt helma alkaa olla rispaantunut, mutta kai senkin voisi kantata – tosin on kyseenalaista, kannattaako ostaa uutta kanttinauhaa enää näin pitkälle kulutettuun vaatteeseen. Mutta jostain vanhasta vaatteesta voisi leikata vinonauhaa, kierrätyskeskuksen ilmaislaareista kyllä löytyy jos ei omista varastoista. Käyttökelpoisuuden pidentämisen voi viedä varsin pitkälle, jos vaan on viitseliäs.

Loppuun käyttämistä vaikeuttaa se, että paljon käytetty vaate ei enää käy niin moneen tilanteeseen kuin parempikuntoinen – vaikka pellava on kauneimmillaan käytettynä, saumat ja helma alkavat näyttää varsin elähtäneiltä. Pellavahamettani voi kyllä käyttää lähikauppareissulla ja leikkipuistossa, mutta ei työasioissa eikä oikein tee mieli laittaa sitä keskikaupungillekaan. Loppupää loppuunkäyttöprosessissa siis venyy, kun käyttömahdollisuudet supistuvat. Olen jo joutunut hankkimaan uuden mustan kapean hameen parempaa käyttöä varten. Uusi tahtoo tässä nyt sanoa UFFista ostettua, ei siis upouutta, mutta minulle kuitenkin uusi.

Rispaantunut helma

Perinnetapa vaatteiden loppuunkäyttämiseen on viedä ne mökkivaatteiksi, mutta musta kynähame ei ole siellä oikein kotonaan ja kaikenlisäksi sekä mökillä, vanhempieni luona maalla että isoäitini maalla on jo huomattava varasto vaatteita – juuri sellaisia, joita ei kehtaa mihinkään lahjoittaa mutta joilla kumminkin on vielä elämää jäljellä. Tai sellaisia joita jostain syystä rakastaa, mutta ei voi/halua käyttää kaupunkioloissa.

Jossain vaiheessa  pitää vain päättää, että hameesta ei ole enää hameeksi, ja tehdä siitä vaikka rättejä. Mutta tähtään siihen, että silloin hame olisi jostain kohtaa todellakin puhki!

***

Luen muuten juuri Pasi Toiviaisen kirjaa Ilmastonmuutos nyt, ja olen vähällä tikahtua ahdistukseeni. Mitä tässä oikein osaisi tehdä? On hurjaa, että olen tähänasti saamieni tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että ilmasto muuttuu tavalla, joka on vahingollinen lähes kaikille asioille joita pidän arvossa, mutta silti vaan tässä sitä eletään kesähamemietteiden, scifitapahtuman järjestämisen ja yleisen lapsiperhearjen pyörteessä tekemättä asialle yhtään mitään. En halua että lapseni ja hänen mahdolliset lapsensa joutuvat elämään maailmassa, joka on yhtäältä paahtunut korpuksi ja toisaalta liiasta märkyydestä mädäntynyt, mutta olen kovin avuton.

Syön juureksia, en syö lihaa, asun pienessä asunnossa, työmatkaa ei ole ja matkustan yleensä lomalle junalla (Ylen 7 päästövähennysvinkin listasta). Valistavia kirjoja kirjoittamalla voi vaikuttaa johonkin, mutta oma erikoisalani on varsin kapea. Pitäisi hankkia vankempi tieteellinen pohja, jotta voisi ensin arvioida ja sitten kirjoittaa juttuja asioist jotka vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi ilmastonmuutokseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, valitsisin ympäristötieteet tai jonkin alan joka pohjustaa politiikkaan mukaan hyppäämistä.

Kukapa tietää, kenties paras onnistumiseni ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on sukulaisten ja tuttavien motivointi junamatkailuun...

2013 vaatteina ja miten tästä eteenpäin

Hyvää vuotta 2014 kaikille lukijoille! 

Olen tunnollisesti kirjannut ylös jokaisen vaateostoksen ja -hankinnan vuoden kuluessa. Kuten jo moneen otteeseen olen maininnut, suosittelen samaa kaikille. On todella hyödyllistä nähdä omin käsin kirjoitettuna tai naputeltuna joka ostos, löydös ja vaatelahja sekä niihin menneet varat. Näin voi viimeistään vuoden lopussa tutkailla, mikä osoittautui hyödylliseksi, mikä turhaksi, ja samalla miettiä mitä yhteisiä piirteitä hyödyllisimmillä hankinnoilla on (tai mitä yhteistä epäonnistumisilla on, jos haluaa olla raadollisempi).

Minun vuoteni näyttää tältä:

Tammikuussa eksyin keskustan trendi-Fidaan, ja nappasin mukaani vain 7 euroa maksaneen vanhan brodyyrialushameen. Kuten useimmat muutkin pääasiassa halvan hinnan innoittamana tehdyt ostokset, niin tämäkin oli kehno. Minullahan oli jo samaa tunnelmaa ilmentävä leikekirjotuista liinoista tekemäni hame, joka oli värin ja mallin puolesta sopivampi kuin uusi hankinta. Alushame on sinällään kaunis ja laadukas, mutta minulle tarpeeton. Odottaa uuden kuminauhan laittoa, sitten pistän sen Facebookin vintagekirpparille. Joku toinen saa sen kellomekkonsa helmoja kohottamaan.

Helmikuussa repäisin ja teetin kävelypuvun. Olin hankinnut asiaa pitkään, ja kävelypuku on osoittautunut juuri niin hyödylliseksi kuin toivoinkin. Viimeksi käytin sitä Metropolitan Operan elokuvanäytöksessä - halusin jotain arkipukua fiinimpää päälleni, juhlamekko olisi kuitenkin ollut liioittelua, kävelypuku oli juuri täydellinen. Samassa kuussa ostin nypynpoistajan (hyödyllinen kapistus) ja kaulakorun kirppikseltä (no jaa, ilmankin olisi pärjännyt mutta eipä se paljon tilaakaan vie).

Maaliskuussa matkailin Italiassa ja Saksassa. Ennen matkaa ostin mustat laadukkaat puuvillasukkahousut, erittäin järkevä hankinta. Tiina Talvikki kopioi minulle pyöreäkauluksisen Jane Marplen trikoopaidan, joka oli lähestulkoon puhki kulunut kaulan tienoilta. Tämä paita ei ole päässyt niin paljon käyttöön kuin olisin toivonut; pakkaset loppuivat kevättalvella tuohon eivätkä ole oikein vieläkään alkaneet uudestaan, ja paita on parhaimmillaan villapaidan alla. Jospa tässä nyt joskus pakastaisi!!
Matkalla sorruin kahteen kyseenalaiseen ostokseen: aivan vääränlaiset käsineet, kaunis mutta minulle vääränmallinen leikekirjottu paita. Molemmat sain luovutettua eteenpäin hyviin koteihin. Lisäksi ostin juuri sopivat nahkakäsineet (tosi hyvä hankinta) ja kauniin vintage-silkkiyöpaidan (hyvähkö hankinta, mutta ohuet olkaimet tuppaavat irtoamaan joka kerta kun nostan lapsen syliini. Ohutolkaiminen luksussilkkiyöpuku ei ole kätevin äiskävaate).

Huhtikuussa en maaliskuun vaateshoppailujen jälkeen tarvinnut mitään uutta.

Toukokuussa kävin Kierrätystehdas-tapahtumassa ja löysin ilmaistorilta siistin mustan T-paidan aluspaidaksi. Laajensin liian pientä pääntietä tarmokkaasti heti paidan kotiin tuotuani, ja se on nytkin ylläni. Ostin kesää silmälläpitäen huuto.netistä beiget Blochin ballerinat, ihan OK ja käytin niitä paljon, mutta ensi kerralla taidan kallistua Repettoon. Nahka on niin pehmeää, että se on jo tullut nuhruisen näköiseksi.

Kesäkuussa tein impulssiostoksen Yle Olotilan haastattelun jälkeisessä jännityksenlaukeamistilassa: musta vintagehattu. Se ei kuulunut suunnitelmiini, mutta osoittautui silti kelpo ostokseksi. Ompelin kesää varten väljät pellavahousut. Niitä tuli käytettyä paljon helteillä ja varmaan edelleen tuleanakin kesänä. Kangas ei tosin valitettavasti osoittautunut huippulaatuiseksi, se alkoi nuhjaantua pehvan tienoilta. (No, vaadin housuilta aika paljon, kun kesähuvituksiin kuuluu mm. liukumäen laskeminen Kaivopuiston kallioilla, mutta silti kangas olisi voinut vanheta kauniimmin).

Heinäkuussa sain Tiina Talvikilta muokatun trikoopaitani - ei uusi hankinta vaan vanhan vaatteen uuteen kukoistukseen saattaminen. Ehdottomasti vaivan arvoista, varmaan eniten kesällä ja syksyllä käyttämäni yläosa. Ostin tummansiniset sukkahousut, kelpo ostos sekin vaikka vaati parin kuukauden odottelun että pääsivät käyttöön. Finnconista sain mukaani vänkäri-t-paidan, koskahan ehtisin ommella siitä mekon Pikku Onnettarelle... kuuluu kankaiden ei vaatteiden joukkoon.

Elokuussa en ostanut mitään mutta ompelin kaksi vaatetta: isoäitini vanhasta mekosta paidan ja mustasta pellavasta kynähameen. Eritoten jälkimmäinen oli huippukäytännöllinen, se palaa heti keväällä käyttöön.

Syyskuussa käytin isoäidiltäni aiemmin saaman mustan, punakukkaisen mekon ompelijalla, jossa sen istuvuus tarkistettiin, helmaa lyhennettiin ja pääntietä avarrettiin. Ostin rintaliivit, ja kävin lunastamassa Samujilta karvaisen, lämpimän pipon arvonnasta saamallani lahjakortilla (sopii hauskasti siistien ja jopa juhlavien takkien kanssa!).

Lokakuussa ompelutin vanhan mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa ajavan, mutta siistimmän harmaan villakankaisen jakun. Oikein hyödyllinen, koko ajan käytössä kun vaan ei ole liian kylmä.

Marraskuussa valmistauduin Japaninmatkaan. Ostin mustat puuvillasukkahousut. Ompelin ruskeasta villakrepistä "runkopuvun" ja sain Kainon neuloman pitkän villatakin. Molemmat ovat ahkerassa käytössä.

Matkalla vaateshoppailu lähti nolosti lapasesta. Ostin kangaskassin jossa oli söpön kissan kuva (se tuntui ostohetkellä tosi hyödylliseltä, mutta kotona on kangaskasseja ihan riittämiin). Ostin Uniqlosta heattech-aluspaidan (kalseassa tokiokämpässä tarpeen mutta kotona myös aluspaitoja on aivan kylliksi). Eli kaksi ostosta, jotka olisi voinut välttää paremmalla pakkaamisella. Ostin nahkasaappaat (vanhat olisi ehkä voinut vielä korjauttaa, mutta suutuin niille kun ne hajosivat taas. Uudet saappaat ovat jatkuvasti käytössä, toivottavasti kestävät pitkään). Ihanasta pitsikaupasta ostin kirjotun pannan (sievä mutta on jäänyt alikäytölle, katsotaan paraneeko tilanne) ja pitsisen ... koristeasian, ööh, sitä voi käyttää kaulakoruna tai hiuksiin kiedottuna (olisin saanut jättää väliin, pitsi on huippulaadukasta mutta sopivan runotyttöisiä päiviä on sangen harvoin). Jane Marplen, joka täyttää minut lähes järjenvastaisella intohimolla, valikoimista ostin tummanvihreän, mitalikuvioisen hameen (kuva yllä - tosi ihana, käytän lähes koko ajan ... ei mitään syytä miksi olisin tarvinnut uuden syys-talvihameen, mutta äää ja oi ja voiih ja se vaan on niin kaunis ja kahisee päälläni niin suloisesti ja sopii vihreisiin käsineisiini ja  tekee minut iloiseksi) ja rintakorun, joka on nyt lokakuussa teetetyn jakun kauluksessa. Lisäksi sain ent. luokkatoveriltani Apilta hienon kaulakorun.

Joulukuussa oli joulu, ja sain lahjaksi NoaNoan huivin. Se on kaunis, mutta ei sovi talvipukeutumiseeni, tutkin sen mahdollisuuksia paremmin kesällä.

Yhteensä omistuukseeni on vuoden aikana tullut 30 (!!!) vaatetta, joista tosin olen hankkiutunut kahdesta eroon ja kohta kolmesta, eli talouteen on jäänyt 27 vaatetta. Todella paljon enemmän kuin olisin arvannut, yli kaksi kuukaudessa. Tähän ei ole laskettu urheiluvaatteita, jotka ovat mielestäni enemmänkin välineitä kuin vaateita (eli juoksukengät, verkkarit kirppikseltä ja itse ommeltu lenkkeilypaita).

Itse ommeltuja vaatteista oli neljä, teetettyjä myös neljä, käytettynä hankittuja 9 (tosin moni räikeä virheostos oli juuri kirppikseltä - tarkkana siis jatkossa!), lahjoja kaksi. Selkeästi onnistuneita, eli pukeutumistarpeen täyttäviä ja paljon käytettyjä hankintoja oli 20 eli onneksi valtaosa. Asusteita (koruja, kasseja, huiveja) oli peräti 10, mistä olen aivan ällistynyt koska en olisi viime vuoden alussa arvannut tarvitsevani muuta kuin talvihatun. Kenkiä oli kahdet, ja varsinaisia vaatteita 11. Yksi kuukaudessa, huh! Aika paljon. Mutta uumoilen tämän hankintatahdin olevan vaatekaapin suunnitelmallisen kohentamisen sivutuote, sitten kun hyödylliset hankinnat on hankittu niin ei tarvitse kuin välillä päivittää kuluneet.