Matkapuvusto "3 viikkoa pohjois-Eurooppaa ristiin rastiin"

Palaan vielä viime kuun matkaan - tämä posti on odottanut viimeistelyä vaikka kuinka kauan, nyt ehdin julkaista sen vihdoinkin.

Matkapuvuston koostaminen onnistui lähes täydellisesti, ja olen varsin tyytyväinen itseeni kun sain kaiken tarvitsemani pakattua pieneen "käsimatkatavaran" kokoiseen vetokärryyn. Kyseinen kärry on sivumennen sanoen aivan loistava, sain sen häälahjaksi 2006 ja huolimatta kovakouraisesta käsittelystä ja ajoittaisesta ylipakkaamisesta se on edelleen loistavassa kunnossa ja siinä on vetoaisan lisäksi olkainhihnat, joten sen saa hätätapauksessa selkäänkin.

Huolimatta kompaktista pakkaamisesta en kokenut mitään pukeutumisen puutteellisuuksia, ja matkailu maasta toiseen sujui vaivatta vain kahta kollia raahaten (lukuun lisättävä vielä lapsi, mutta P. Onnetarkin kävelee jo lautalta junaan ym. omin jaloin, ja kantaa vielä oman värityskirjansa ja nallensa repussaan).

Matkapuvustoni oli kaikessa käytännöllisyydessään:

- Jakku ja kynähame samasta harmaasta villakankaasta (molemmat ompeli Aipaette, jakku viime vuodelta ja hame tätä matkaa varten)
- Runkopuku
- Islanninihme-villatakki
- Beige villapusero (jossa olleet peseytymättömät tuhrut peitin pitsiapplikaatiolla, en halunnut kulkea tuhrupaita pitkin Eurooppaa ja löysin juuri sopivan sävyistä villapitsiä Eurokankaasta - kuva alinna)
- Harmaa silkki-pellava-neule
- Tamsilkin musta villasilkkipusero
- mustat nauhakengät
- ruskeat nauhakengät
- yöpaita
- Kainon sydänkuvioiset villahousut ("kotiasuna" iltaisin)
- ruskea iso villahuivi
- beige silkkihuivi
- ruskeat käsineet
- harmaat käsineet
- musta pipo
- Parikan jättikassi
- kangaskassi, jonka olen tehnyt sateenvarjon kankaasta ja joka menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään (suosittelen matkalla ja muutenkin ostoskassina!)

Ylläolevasta kuvasta puuttuvat vielä
- neljä aluspaitaa, joista yksi tekninen lämpöpaita (Uniqlon Heattech)
- neljät sukkahousut
- alusvaatteita riittävästi
- pitkät, ohuet villasukat
- sekä pieni pussukallinen koruja – näillä saa aikaan ajatuksen vaihtelunvarasta, vaikka en käytönnössä kaikkia hyödyntänytkään.

Kaikki yllämainittu, läppäri, laturit sekä osa lapsen tavaroista mahtuu vetokärryyn. Parikan kassiin (joka vetää ihmeellisen paljon tavaraa sisäänsä) paikoitin kaksi pussukallista kosmetiikkaa.

Käytännössä minulla oli kaksi asukokonaisuutta: jakkupuku vaihtuvine paitoineen ja runkopuku valkoisen villatakin kanssa. Oslossa oli varsin kylmä, siellä piti pukea runkopuvun alle pari aluspaitaa ja villahousut, päälle villahuivi ja villatakki, vetää pipo päähän ja villasukat jalkaan, mutta sitten ei tarvinnut palella. Lämpimintä oli aurinkoisena päivänä Amsterdamissa, ehkä noin 12C, johon jakkupuku ja silkki-pellavapaita oli juuri sopiva. Kahdet erikorkuiset kengät tarvitsen jalkojen virkistämiseen, yhdetkin varmasti riittäisivät jos hylkäisi korot ja käyttäisi eräilytyyppisiä jalkineita, mutta se ei sovi tyyliini. Jos reissaisin kahdestaan lapsen kanssa, pitäisi varmaan hankkia isompi vetolaukku, sillä muksun tavaroista suurempi osa päätyi miehen laukkuun.

Muuten siis vetokärry ja Parikan kassi riittävät tarpeisiin mainiosti, mutta matkalta ostamiani lehtiä & pitsejä piti postittaa kotiin, peräti kahteen otteeseen. Eläköön posti!

Syksyn P333 (saapuu jälleen luoksemme)

Pidin kahden kerran luennon Malmitalolla Hyvän mielen vaatekaapista, ja piirsin luentoa kuvittamaan tämän syksyn P333-vaatteeni. Sehän on melkein sama kuin viime syksyn vastaava, mutta mitäpä toimivaa turhaan säätämään. Laitan tämän nyt tähän kaikkine selostuksineen, jos siitä olisi jollekulle lukijalle jotain hyötyä tai hupia. Sitäpaitsi luen juuri varsin masentavaa vaikkakin huippumielenkiintoista Jussi Laitisen kirjaa Valomerkki ja kaipaan jotain keventävää höpöttelyä.

Ylärivissä ympärivuotiset suosikkini musta trikoopaita ja Samujin harmaa pellava-silkki-neule, pari sinistä yläosaa pyyhemekon kaveriksi ja moneen hyödyllinen musta NoaNoan kietaisupaita. Sitten seuraavalla rivillä päällikerrost: islanninihme neuletakki, joka riittää päällysvaatteeksi pitkälle syksyyn. Harmaa jakku viime syksyltä. Beige pehmeä neule.
Oikeassa ylänurkassa oleva musta karvapallero on Samujin pipo, ja sen alla kolmet eriväriset käsineet. Olen harmi kyllä hukannut kummastakin harmaanruskeasta hyvästä nahkaisesta käsineparista toisen puolikkaan, sellaisia etsiskelen!
Huiveja: ikiaikainen musta huivi on saanut seurakseen juuri valmistuneen beigen silkkisifonkihuivin (kiersin ja ompelin reunat käsin, hauskaa hidasta puuhastelua iltapuhteilla) ja Eurokankaasta hommaamastani villaneuloksesta saksittu huivi (vaatisi päärmäyksen, ettei purkaannu).

Seuraavassa rivissä alaosani ja mekot kaikessa vähyydessään: runkopuku, pitsimekko, GlobeHopen pyyhemekko, tyllipitsinen hame ja jakkupuku. Kaipailen vielä yhtä hametta, mutta en ole vielä osannut päättää olisiko se itse tehty musta hame (vaatii aikaa) vai harmaan jakun kankaasta teetetty hame (vaatii rahaa).

Kenkiä on kumman paljon, mutta kaikki tuntuvat tarpeellisilta: nahkasaappaat, ruskeat nauhakengät, mustat nauhakengät, Chie Miharan vintagehenkiset korkkarit, ruotsalaiset puupohjasandaalit, kumisaappaat, korkeat juhlakorkkarit ja Sinisen kirjahyllyn Lauran vaatteidenvaihtojuhlista nappaamani mustat nauhakengät, jotka toimittavat aivan samaa asiaa kuin toisetkin mustat nauhakengät, mutta koska en ole maksanut niistä penniäkään niin raaskin käyttää niitä myös sadesäällä. Ne taitavat lisäksi olla tekonahkaa, joten lätäkössä rämpiminen ei ole niille niin vahingoksi. Laukkuja on neljä eri tarkoituksiin, ja korut ja muu soma tilpehööri asustaa korulaatikossa:

josta voin nyt useamman vuodenajan kokemuksella sanoa, että kyllä, korut todellakin pysyvät noin herttaisessa järjestyksessä, jos niille antaa siihen tilaa ja tilaisuuden. En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut, että pystyisin pitämään ylipäänsä yhtään mitään siististi järjesteltynä, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: salaisuus on siinä, että järjestyksessä pidettäviä objekteja on riittävän vähän.

Vieraskirjoitus kapselivaatekaapista

Tapasin Roskalavapaviljonki-tapahtumassa aivan sattumalta GoLightly-blogia pitävän Eveliinan. Lupasin kirjoittaa vieraskynän hänen blogiinsa, ja aiheeksi valikoitui muodikas (joskaan ei lainkaan uusi) ilmiö kapseligarderoobi. Täältä se löytyy.

Omalta kohdaltani olen huippukäytännölliseksi ja kapselin kantavaksi keskuspilariksi havainnut runkopuvun. Kesän ajan se oli kellarissa säilössä, mutta aion tänä viikonloppuna noutaa sen taas käyttöön. Se on siis aivan yksinkertaisen villakreppinen mekko, joka villatakin kanssa sopii leikkipuistossa seisoskeluun, mutta kullankimalteisen pitsihuivin ja korkokenkien kanssa onkin aivan korrekti häävieraan mekko. Se yllä voi pitää esitelmän, käydä pankissa keskustelemassa, polkea kahville isoäidin luo ja istua kirjaston lukusalissa kirjoittamassa. Ainoastaan sotkuista ruuanlaittoa varten villamekko kannattaa vaihtaa kotiasuun tai ainakin suojata hyvin essulla. Muitakin vaatteita syys-talvi-kapseliin toki kuuluu, mutta jos pitäisi valita vain yksi, valinta olisi selvä. (Muistatteko Tavarataivas-dokumentin, jossa sympaattinen nuorimies vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee sieltä yhden päivässä? Poikaparalla kestää vaikka kuinka kauan saada kasaan työkelpoinen asu, jossa ei palele. Kolmen päivän saalis mekko, sukkahousut ja kengät taasen riittäisi jo täysin yhteiskuntakelpoiseen ulkoasuun).