Aina vain laadusta

Kävin pari viikkoa sitten kouluttamassa suomessa valmistettuja vaatteita kotikutsumyyvän Kotimai Design -firman myyjiä vaatteiden laadusta. Parin tunnin koulutuksessa ei voi kuin raapaista pintaa, silloinkaan kun osallistujat ovat hyvin motivoituneita. Jotain tärppejä on, ompelujäljestä voi nopsaankin sanoa yhtä ja toista, kun taas kankaan laadun tunnistaminen vaatii pitkät ajat sormenpäiden totuttamiseen.

Pystyn itse aika hyvin kangasta koskettamalla päättelemään mitä materiaalia se on ja kohtuullisessa määrin arvioimaan myös kestoa/laatua. Pystyn arvioimaan miksi valmistuksessa on päädytty johonkin tiettyyn ratkaisuun, ja tiedän mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Näen jos ompelussa on tapahtunut kämmi tai jos viimeistelystä on tingitty. – Mutta tämän ymmärryksen hankkiminen on vaatinut n. 10 vuoden aktiivisen askartelun kankaiden ja vaatteiden parissa, muotiopinnot mukaanlukien. Ei ole kohtuullista vaatia, että kaikki uhraavat yhtä paljon aikaa ja vaivaa vain saadakseen selville nukkaantuuko tai kiertyykö kaupassa tarjolla oleva t-paita vaiko ei.

Onneksi sentään kuitumateriaalia ei vaatteesta tarvitse kuluttajan itse arvailla, sen jo laki vaatii vaatteessa ilmoitettavaksi, mutta sen pidemmälle tiedon siirron vaatimukset eivät ulotu. Siitä eteenpäin laadun arvioinnin taakka lepää kuluttajan (tai sisäänostajan, jos hän on kunnianhimoinen) harteilla, vaikka hänellä ei ole välineitä tai kykyjä sen arviointiin. Sitäpaitsi monet seikat, esimerkkinä trikoon nyppyyntymisalttius, ovat sellaisia, että niitä ei kovinkaan tarkasti lopputuotteesta katsomalla ja hypistelemällä arvioida. Ja kuitenkin! Jossain vaiheessa tuotantoprosessia joku on tiennyt, minkäpituisia ja -laatuisia kuituja langankehruukoneeseen syötetään, millä koneella lanka on kehrätty, onko sille tehty nukanestokäsittelyjä, onko trikoo neulottu niin taikka näin, onko se kylvetetty anti-pilling-entsyymiliemessä vai lähetetty sellaisenaan maailmalle. Kuinka suurta huolellisuutta on noudatettu kappaleiden leikkaamisessa suoraan, onko nopeus vai työn jälki ollut ompelutehtaassa merkityksellisemmässä asemassa. Ja niin edelleen.
Jos näitä tietoja ei siirretä edelliseltä tuotantoketjun lenkiltä seuraavalle, niin todella vaikea niitä on valmiista tuotteesta esiin kaivaa (ehkä ompelujälki poislukien, joka on arvosteltavista seikoista selkein). Ihanteellisessa maailmassa kaikki vaatteen valmistukseen liittyvät tahot sekä antaisivat omista tuotantovaiheistaan tiedon eteenpäin että osaisivat ottaa edelliseltä lenkiltä sen vastaan, ja loppujen lopuksi myös tarjoilla kuluttajalle sellaisessa muodossa jossa hän kykenee sen ymmärtämään. Näin voisi tehdä oikeasti informoituja, hyviä ostopäätöksiä, ja vertailla eri tuotteiden hintaa perustellusti.

Facebook tarjosi minulle entuudestaan tuntemattoman suomalaisen suunnittelijan Alina Piun mainosta. Kerrankin onnistunut mainostarjooma ja vaatteiden tyyli osuu lisäksi kohdalleen! En ole nähnyt yhtään näistä vaatteista omin silmin, joten en voi kommentoida laatua, mutta nettikaupasta positiivisen esimerkkinä hyödyllisestä informaatiosta tämä:

Vaatemerkki siis tunnustaa nukkaantumisongelman olemassaolon, mutta vakuuttaa että tämän neuleen lanka on valikoitu sellaista laatua, joka kestää eikä nyppyynny. Oikein hyvä. Peruskuluttajalle tuon teknisempi informaatio tuskin on tarpeen (vai miten on? minä nyt haluaisin tietää ihan kaiken lampaan nimestä lähtien...)

kun taas tästä viskoositrikoosta haluaisin tietää hieman enemmän, koska viskoosia on niin moneen lähtöön, ja kyllä harmittaisi maksaa sellaisesta joka menee ensi pesussa rotanpesän näköiseksi. Minä nyt en muutenkaan osta vaatteita netistä, istuvuus ja kankaan tuntu ovat liian tärkeitä vaatteen hankinnan perusteita, mutta vaikka tietäisin että tämä malli on hyvä, niin epäluulo materiaalia kohtaan estäisi ostamisen. Vaikka siis tämä voi aivan hyvin olla vaikka kuinka laadukasta tavaraa.



Pienten vaatemerkkien tilanne on tietysti siinä mielessä hankala, että ei ehkä ole mahdollista saada täsmälleen samaa kangaslaatua kahteen eri erään, kun ei ole mahdollista ostaa suuria varastoja eikä toisaalta olla vahvassa neuvotteluasemassa kangasmyyjiin nähden. Mutta pitää vaan kaikin mahdollisin tavoin koittaa varmistaa, että saa kuranttia tavaraa – mikäänhän ei someaikana ole yhtä nopeaa kuin ikävien kokemusten leviäminen ja huonon maineen saaminen.

Vielä herkkupaloja tekstiilikierrätysselvityksestä

Selvitys käsittelee lyhyesti erittäin kiinnostavaaa aihetta: missä määrin käytetyn vaatteen ostaminen korvaa vastaavan uuden vaatteen hankkimista – siis ostetaanko kirppisvaatteet ns "oikeiden", uutena hankittujen vaatteiden lisäkkeeksi, vai jääkö uusi vaate hankkimatta koska kirppikseltä löytyi jo sopiva, tai jokin näiden tilanteiden välimuoto. Asiaa on kyselytutkimuksella pohjoismaissa ja Virossa selvittänyt Farrant, 2008  ja saanut korvaavusprosentiksi 60%-75%. Tuoreempi brittiläisen WRAP-järjestön selvitys päätyi keskimäärin vain 29% korvaavuuteen, liekö briteissä erilainen vaatekulutuskulttuuri vai mikä selittäisi eron?

Mitä suurempi korvaavuus, sitä suuremmat ympäristöhyödyt, mutta jopa korvaavuustasolla 0,1 edelleenkäytön hyödyt ylittävät keräilyn, kuljettelun ja lajittelun vaatimat ympäristöpanostukset. Eli käytetty kannattaa! Tosin selvitys muistuttaa rebound-efektistä: käytetyn edullisen vaatteen ostosssa säästetyt rahat saattaa käyttää uuden vaatteen hankkimiseen, joka voi johtaa ympäristöhaittojen kokonaismäärän kasvuun. Eli ollakseen kokonaisvaikutukseltaan ympäristöystävällinen, sen lisäksi että hankki käytettyä, pitää myös vahtia mihin ylijääneet rahansa käyttää.

Puuvillavaatteen eri loppukohtaloiden seuraamukset. 

Oranssilla edelleenkäyttö pohjoismaissa, harmaalla edelleenkäyttö pitkän laivamatkan päässä.

Vaatteiden keräily ja lajittelu vie enimmillään vain puolet siitä energiasta jonka vaatteesta saisi polttamalla, vaikka vaate kuskataisiin kauaskin – toisin sanoen edelleenkäyttö kannattaa aina. Jopa ottamatta huomioon säästynyttä uuden vaatteen valmistusta. Ainoa seikka joka monista LCA-tutkimukseen sisältyvistä kategorioisa kärsii edelleenkäytöstä on merten happamoituminen, jos vaatteet kuskataan merien taakse jälleenmyyntiin, mutta kaikissa muissa suhteissa edelleenkäyttö ylittää todella merkittävästi muut vaatteetn kohtalot.


Mitä tulee kierrättämiseen, villan mekaaninen kierrättäminen on selvityksen mukaan erittäin suositeltavaa, tosin vielä parempi on pitää vaate käytössä sellaisenaan. Sen sijaan esim. polyesterin kemiallinen kierrättäminen on vähän siinä ja siinä kannattaako se vai ei, verrattuna polttoon, joka itsessään ei ole mikään tehokas tapa hyödyntää  materiaalia – varsinkin siis polyestervaateiden käytön pidentäminen  olisi erittäin tärkeää. (Tosin polyesterin kemiallisen kierrätyksen tiedot olivat selvityksen mukaan hieman hatarat.)

Vaatteiden ja tekstiilien erilliskeräyksen tehostamista suositellaan ympäristöystävällisimpänä strategiana, mutta pakko muistuttaa että samat hyödyt ilman kuljetuksen ja lajittelun haittoja saadaan, jos ihmiset käyttävät kerran hankkimiaan vaatteita vain yksinkertaisesti itse pidempään. Tietysti tulee tilanteita, joissa vaatteesta luopuminen on fiksuin tai ainoa vaihtoehto, mutta jospa tähtäisimme siihen että näin kävisi mahdollisimman harvoin.



Tästä kaikkineen tulee mieleen, että haluaisin tehdä laajahkon tutkimuksen aiheesta "miksi tarkkaan ottaen hankkiuduit eroon viimeksi poistamastasi vaatteesta" ja "miten kyseisen vaatteen elinikää käytössäsi olisi voinut pidentää". Tästä sitten voisi kirjoittaa ohjeita vaatteiden valmistajille/suunnittelijoille, että mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää huomiota tuotteen käyttökelpoisuuden pidentämisessä.


HUOM!! Tärkeä kohta!


---
Tiistaina oli huonolaatuisten vaatteiden valokuvaukset Kierrätyskeskuksessa laatukaappia varten, sukelsin silloinkin ilmaishuoneen vaatelaariin. En ottanut terrakotanvärisiä väljiä silkkihousuja, nyt vähän harmittaa. Toivottavasti joku poimi ne talteen. Ja toivottavasti joku löysi käyttöönsä pirteän ruohonvihreän silkkipaidan. Niin paljon hyvää tavaraa, mutta osuvatko ne niille joilla olisi sellaisten tarve?
Voisin vaikka perustaa laatuvaateputiikin, jossa myyntituotteet on noukittu Kierrätyskeskusten ilmaislaareista...

Kierrätettyä ja/tai pitkäänkäytettyä: Uusi hiekanvärinen neuleeni, ilmavanrapeaa pellava-puuvillasekoitetta italiasta, saantipaikkana kierrätyskeskuksen ilmaishuone. Sen alla NoaNoan t-paita, ostettu v. 2008, hame UFFista tältä vuodelta ja siskoni pari vuotta sitten vanhoista t-paidoista tekemä trikookaulakoru.

Vaatteen loppuun kuluttaminen

 Pellavainen musta kynähame, pellava-T-paita 

ja blogistin tuhruinen peili.

On muuten todella hidasta kuluttaa oikeasti vaatteet loppuun. Olen pitänyt itseäni koekaniinina ihmiskokeessa jossa koitan käyttää vaatteen puhki, nimenomaisesti mustan pellavahameen jonka ompelin 2013 ja jota olen käyttänyt sen jälkeen koko ajan, aivan sydäntalvi poislukien. Aluspaidat ja sukat on helppo kuluttaa puhki, mutta päällysvaate on haastavampi tapaus.

Korjattu halkion yläosa.

Halkion yläosaan tuli repeämä, korjasin sen tilkulla (kannattaa säästää vaatteen kankaasta korjauspaloja!). Lantion kohtan ilmestyi pieni reikä, parsin sen. Nyt helma alkaa olla rispaantunut, mutta kai senkin voisi kantata – tosin on kyseenalaista, kannattaako ostaa uutta kanttinauhaa enää näin pitkälle kulutettuun vaatteeseen. Mutta jostain vanhasta vaatteesta voisi leikata vinonauhaa, kierrätyskeskuksen ilmaislaareista kyllä löytyy jos ei omista varastoista. Käyttökelpoisuuden pidentämisen voi viedä varsin pitkälle, jos vaan on viitseliäs.

Loppuun käyttämistä vaikeuttaa se, että paljon käytetty vaate ei enää käy niin moneen tilanteeseen kuin parempikuntoinen – vaikka pellava on kauneimmillaan käytettynä, saumat ja helma alkavat näyttää varsin elähtäneiltä. Pellavahamettani voi kyllä käyttää lähikauppareissulla ja leikkipuistossa, mutta ei työasioissa eikä oikein tee mieli laittaa sitä keskikaupungillekaan. Loppupää loppuunkäyttöprosessissa siis venyy, kun käyttömahdollisuudet supistuvat. Olen jo joutunut hankkimaan uuden mustan kapean hameen parempaa käyttöä varten. Uusi tahtoo tässä nyt sanoa UFFista ostettua, ei siis upouutta, mutta minulle kuitenkin uusi.

Rispaantunut helma

Perinnetapa vaatteiden loppuunkäyttämiseen on viedä ne mökkivaatteiksi, mutta musta kynähame ei ole siellä oikein kotonaan ja kaikenlisäksi sekä mökillä, vanhempieni luona maalla että isoäitini maalla on jo huomattava varasto vaatteita – juuri sellaisia, joita ei kehtaa mihinkään lahjoittaa mutta joilla kumminkin on vielä elämää jäljellä. Tai sellaisia joita jostain syystä rakastaa, mutta ei voi/halua käyttää kaupunkioloissa.

Jossain vaiheessa  pitää vain päättää, että hameesta ei ole enää hameeksi, ja tehdä siitä vaikka rättejä. Mutta tähtään siihen, että silloin hame olisi jostain kohtaa todellakin puhki!

***

Luen muuten juuri Pasi Toiviaisen kirjaa Ilmastonmuutos nyt, ja olen vähällä tikahtua ahdistukseeni. Mitä tässä oikein osaisi tehdä? On hurjaa, että olen tähänasti saamieni tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että ilmasto muuttuu tavalla, joka on vahingollinen lähes kaikille asioille joita pidän arvossa, mutta silti vaan tässä sitä eletään kesähamemietteiden, scifitapahtuman järjestämisen ja yleisen lapsiperhearjen pyörteessä tekemättä asialle yhtään mitään. En halua että lapseni ja hänen mahdolliset lapsensa joutuvat elämään maailmassa, joka on yhtäältä paahtunut korpuksi ja toisaalta liiasta märkyydestä mädäntynyt, mutta olen kovin avuton.

Syön juureksia, en syö lihaa, asun pienessä asunnossa, työmatkaa ei ole ja matkustan yleensä lomalle junalla (Ylen 7 päästövähennysvinkin listasta). Valistavia kirjoja kirjoittamalla voi vaikuttaa johonkin, mutta oma erikoisalani on varsin kapea. Pitäisi hankkia vankempi tieteellinen pohja, jotta voisi ensin arvioida ja sitten kirjoittaa juttuja asioist jotka vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi ilmastonmuutokseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, valitsisin ympäristötieteet tai jonkin alan joka pohjustaa politiikkaan mukaan hyppäämistä.

Kukapa tietää, kenties paras onnistumiseni ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on sukulaisten ja tuttavien motivointi junamatkailuun...

Sloggi, Finlayson ja Trendi-lehti kevään merkkeinä

Näittekö eilisen Kuningaskuluttajan, jossa mm. minä etsin eliniän kestäviä tuotteita Itäkeskuksen kauppakeskuksesta? Valitsin nahkavyön, kotimaisen villahuovan ja Fjällrävenin ulkoilutakin, joka oli tehty kestäväksi suunnitellusta kanaasta ja joka näytti korjattavalta.

Hyvinä päivinä tuntuu siltä, että vaatteiden laadun huononemisen ja yleisen haaskaamisen aallonpohja on jo ohitettu. Tässä pari piristävää kevään merkkiä:

Sloggi tarjoaa tietylle osalle valikoimastaan ikuisen takuun - rohkea juttu! Toivottavasti tämäntapainen toiminta yleistyy. Nettisivuilla kerrotaan myös valmistusmateriaalista tavalla, joka herättää ainakin minun alustavan luottamukseni tuotteeseen. Puuvillan lajikkeen tai alkuperän kertominen on aina hyvä merkki. Jos on vaivauduttu pitämään tietty puuvilla erillään, se tarkoittaa sitä että sillä on erityiset ominaisuudet, joista joku on valmis maksamaan hieman enemmän kuin yleensä-vaan-jostain-puuvillasta.

Finalyson antaa hyvitystä vanhoista petivaatteista uusia ostetaessa ja niistä tehdään räsymattoja. Tämä on varmaankin ensi askeleita siihen suuntaan, että käytetyistä, alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan käyttökelvottomista tekstiileistä tulee rahanarvoista tavaraa, ei vain jotain josta eroon päästäkseen joutuu maksamaan.

Trendi-lehdessä esitettiin vaatteiden hankkimisesta ja omistamisesta mielestäni aika radikaaleja mielipiteitä (kun kyseessä on kuitenkin kevyehkö muotilehti), jotka ilahduttivat minua suuresti. Ja entäs tämä järjen äännähdys:
"Kevään katutyylihitti, eli jättimäiset satement-hihat, näyttää kivalta kuvissa, muuta mahtuvatko hihat yhdenkään takkisi sisään? Jos vastaus on ei, ihaile niitä kaukaa."
Tai sitten pitää miettiä koko vaatevarasto noitten hihojen mukaan, ja elettävä sen mukaisesti. Kunhan ei harhaannu ostamaan vaatetta, jota ei oikeasti pysty käyttämään osana sitä vaatevarastoa, jonka jo omistaa, ja joka näin ollen jää täysin turhaksi.


Minun keväinen vaatehullaantumiseni kävi Kaivarin Kanuunassa, josta etsin kumppareita Pikku Onnettarelle, mutta ostinkin paksulla silkillä vuoritetun pitsijakkupuvun koneommeltua pitsiä 60-luvulta. Kokonaiskuvaa tulee sitten, kun saan hieman muokkautettua sitä ompelijalla. 

 Kohti koristeellisempaa elämää -projekti on edennyt mm. polttamalla kynttilöitä illallisen aikaan, laittautumalla pikkumustaan kun kaverit tulevat syömään ja hankkimalla talvikauden suosikkijälkkäriäni marinoituja päärynöitä parhaiten esittelevät puristelasikipot Kierrätyskeskuksesta. (Nihtisillan Kierrätyskeskuksen astiahyllyt ovat yksi vaaranpaikka. Olin vähällä ostaa tusinan huumaavan sööttejä kukkakuvioisia jälkiruokalautasia, mutta viime hetkellä soitin miehelleni, joka ääni epäuskoa tihkuen kysyi "mihin ihmeeseen ajattelit meidän tarvitsevan lisää lautasia", jolloin lumous särkyi ja muistin että minunhan piti ostaa syviä jälkiruokakulhoja. Huh! Olipa väärä ostos lähellä! Hyvä että tukihenkilö on puhelinsoiton päässä.)

Lisäksi olen ostanut uuden kodin lähellä olevasta Kupla-nimisestä liikkeestä modistin tekemän pääkoristeen (ylin kuva) & Recci-myymälästä 50-luvun hameen (tuossa yläpuolella). Samainen modisti oli tehnyt myös vanhoista nuhjaantuneistaa huopahatuista pitsillä päällystämällä ym. muokkaamalla sieviä uusia hattuja, hyvää materiaalin uusiokäyttöä.

Recci-myymälässä tykkään paitsi piristävän värikkäistä ikkunasomistuksista myös siitä, että jonkinlaista tyyli- ja laatukarsintaa on tehty ostajan puolesta. Minun makuuni tietty voisi olla julmempikin, mutta epäilemättä tasapainoilu ostajille sopivan hintatason ylläpitämisen ja toisaalta kelpaamattoman pois raakkaamisen välillä on oma taiteenlajinsa. Ostamani hame oli ainakin riittävän edullinen vintagevaatteeksi, 8 e. Vetska pitää tosin vaihtaa, mutta se on onneksi helppo homma. Kevääseen mennessä, jolloin tuon voisi punaisten balleriinojen ja harmaan paidan kanssa laittaa päälleen, se on varmaan jo tullut tehtyä...

Jotta talouden tavaravirrasta ei jäisi virheellinen käsitys, liitän alle todistusaineistoa kierrätyskeskukseen päätyneistä kamoista. Ennen muuttoa varsinkin oli aivan häkellyttävää kuinka monesta tavarasta oli tarve päästä eroon. (Niinpä sitten mahduimmekin 10 neliötä entistä pienempään asuntoon ihan kunnialla.) KUNPA VAIN olisi kätsästi keskustassa k-keskus kuten vanhoina hyvinä aikoina. Nyt manguin yhden kyydin äitiltä, toisen veljeltä, kolmannen appivanhemmilta ja yhden satsin vein taksilla, sen lisäksi että olen pienempiä eriä vienyt käsivaralla bussilla.

Morjens vaan tavarat, kiitos että olitte ja vielä isompi kiitos kun häivyitte!

Impulssiostoksista

Viime viikolla minua haastateltiin kotivinkin Minun tyylini-palstalle, ja journalisti (aivan ihana tyyppi!) kysyi, eikö minua vaivaa impulssiostelu. Oltiin siis juteltu P333sta ja vaatekaapin kohtuullistamisesta. Ja huomasin, että ainakaan vaatteiden kohdalla ylipääsemättömiä impulssiostoshimoja ei vaan enää juurikaan tule. Viimeisin impulssiostokseksi laskettava juttu oli punainen villahuivi, jonka ostin täysin rationaalisen harkittujen punaisten kumppareiden kanssa Kierrätyskeskuksest. Sitä edellinen tapaus oli huhtikuussa pariisilaisessa vintageliikkeessä, sininen silkkimekko. Kaksi höyrähdystä vuodessa on siis suurinpiirtein impulssiostostahtini tätä nykyä.

Nykyään minulla on niin selvänä päässä sekä vaatekaapin tilanne että siihen kohdistuvat tarpeeni että kodin tilavuus että käytettävissä oleva aika, että lopputuloksena ei vain tee mieli ostaa mitään sellaista joka ei noiden asioiden muodostamaan yhtälöön mahdu. Toki kaikenlaisia päähänpälkähdyksiä tulee jos jotain kivaa näkee, mutta jo kauan ennen sitä hetkeä kun kukkaroa pitäisi raottaa, olen käynyt läpi mitä hyötyö/iloa käsillä olevasta mahdollisesta ostoksesta olisi, ja yleensä tilanne on se, että vaatteesta ei olisi todellista käyttöhyötyä enempää kuin niistä jotka minulla jo on. Muistan tunteen, että jokin vaate on p-a-k-k-o ostaa, mutta en pysty enää samaistumaan siihen. Kun on raahannut kassi kassin perästä tarpeettomaksi ja kodin epäsiisteyttä aiheuttavaksi paljastunutta tavaraa kierrätykseen, on selvinnyt kuinka painavalta tavara tuntuu poisvietäessä, vaikka se hankittaessa vaikuttaisikin kuinka hauskalta. Suhtaudun siis epäluuloisesti joka tavaraan, joka pyrkii kotiini.

 

Viime vuonna ostin nämä kaksi vintage-lastenmekkoa kirppikseltä – 

puhdas impulssiostos. Korjasin niiden viat ja myin eteenpäin, joten hyvin kävi.

 

Kaikkia vaateostoksia en tietty suunnittele yksityiskohtaisesti kuukausikaupalla etukäteen, mutta on erotettava sattumalta löytyneen vaatekomeron todellista puutteellisuutta paikkaavan vaatteen ostaminen siltä seisomalta kun se eteen marssii ja toisaalta puhdas impulssiostos = vaatekaapin sisällöstä riippumaton, ulkopuolisen tunneimpulssin aiheuttama ostos.

Astioiden ja muun kodintavaran impulssiostoksille tehokkain rajoitin on tieto lähestyvästä muutosta. "Haluanko kantaa tätä niska limassa asunnosta toiseen?" on kysymys, johon todellakin yleensä tulee vastattua ei, ilman erityistä ponnistusta. Niin ja, jättikierrätyskeskuksen astiahyllyt, jotka notkuvat mitä hurmaavimpien kippojen painosta... maailmassa on kertakaikkiaan niin järjettömän paljon ihania astioita, että niitä on hyödytöntä koittaa haalia kaikkia itselleen.

Kangaskaupoissa tulee välillä pölähdyksiä, mutta onneksi niitäkin vähemmän kuin ennen. Keeppikombon tweed oli pölähdys, mutta sain sen käännettyä voitoksi ja siitä tekemäni vaate on niin hyvä että impulssiostos ei olisi voinut olla parempi vaikka olisin meditoinut sitä vuoden. Täydelliseen mielenhallintaan en sentään vielä kykene, vaan impulssiostelen ruokakaupassa ja lehtihyllyllä. Ruoka ja lehdet eivät onneksi aiheuta samanlaista pysyvää kodintuketta kuin vaatteet tai muu tavara.

Lisäys:
----
sikäli kun tämä kuulostaa jotenkin itsetyytyväiseltä, niin... no, olen melko tyytyväinen itseeni, kun olen saanut aikaiseksi psyykessäni ja käyttäytymisessäni varsin suuren muutoksen! Tietäisittepä mistä olen lähtenyt liikkeelle (tiedättekin, jos olette seuranneet blogia pitkään ja/tai lukeneet Hyvän mielen vaatekaapin).

Terveisiä Kölnistä

Pakkasin perheen mukaan ja lähdin reissuun. Laivailtiin Lyypekkiin, nukuttiin siellä yö ja hypättiin junaan. Nyt ollaan Kölnissä, huomenna Pariisiin. Erilaiset säähäiriöt ovat seuranneet, sekä laiva että juna puolitoista tuntia myöhässä, mutta mikäs tässä kun on lomalla eikä liika kiire.

Olenko muuten mainostanut kirjoittamaani juttua perheellisen pintamatkailusta Euroopassa? Sen voi lukea uusimmasta Huili-lehdestä. Siinäpä vasta mainio lehti! Suosittelen muutenkin.

 

Reinin rannalla Tiina Talvikin ompelemassa kukkakuvioisessa kevättakissa. Takkia on tehty kuin iisakin kirkkoa. Prosessi alkoi jo kai kolme vuotta sitten. Ensin takkiin piti lisätä olkatoppaukset (kumma, että samalla kaavalla tehtyyn mustaan takkiin ei tarvinnut). Sitten kävi ilmi, että sen kangas tarttui hankalasti muihin vaattesiin, ja siihen piti lisätä liukas vuori. Viime syksynä se tuli valmiiksi, ja pistin sen kellariin odottamaan kevättä. Ja tässä se nyt on! Tunnen oloni toukokuun tuulahdukseksi.

Käsilaukkuna on miehen Sandqvistin nahkalaukku. Yllättäen juuri ennen matkaa luottokäsilaukustani Parikan kassists irtosi koristenappi, niin etten enää ehtinyt viedä sitä suutariin, ja piti viime hetkellä keksiä joku muu kassi, jonka saa kiinni. Tuo löytyi kaapinnurkasta. Se on jäänyt käytöstä epäkäytännöllisyytensä takia + se on lörtsähtänyt epäesteettisesti ja solkiin on tulllut teräviä reunoja jotka riipivät käsiä. Ei siis voi laadun puolesta tätä tuotetta suositella, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Täällä on viehättävää ja tunnelmallista. Muutaman tunnin perusteella muodostunut mukava kuva kaupungista. 

2014 vaatehankinnat ja -kulut

 Kuppi teetä ja katsahdus menneeseen vuoteen.

Pidän läppärilläni listaa, johon tunnollisesti päivitän vaatehankinnat. Täydellisen läpinäkyvyyden nimissä julkaisen listan totuudenmukaisesti, vaikka se ei ole mitenkään imarteleva. Kommentit suluissa ovat selityksiä (ja selittelyitä) ja kursiivilla on merkitty korjautus- tai pesetyskulut. * on uutena ostettu vaate, muutoin käytettynä hankittu tai teetetty tai itse ommeltu. Siniset erityisen onnistuneita hankintoja, mustalla merkityt keskinkertaisia, punaisia kadun.

Tammikuu kierrätysasusteiden kuu
Ruskea huopahattu kierrätyskeskuksesta 6,5 e (käytössä kävelypuvun kanssa, viimeksi tänään)
Mustat mokkakäsineet Rutuurouva 38 e (valitettavasti nahka oli hapertunutta ja hajosivat pian, plääh)
Tekokukkakimppu divarista 2 e (käytin keväällä paljon, mutta kastuttuaan sadekuurossa menetti ryhtinsä ja lahjoitin sen Pikku Onnettaren leikkeihin. Hinta ja toteutunut käyttö ihan linjassa, en kadu.)
Sukkahousut UFF 2 e
* Kristallikaulakoru Palonista 34 e
Itse tein 2 kaulakorua, aikaa sitten hankituista helmistä

Helmikuu vain yksi ostos ja sekin hyödyllinen
Harmaanruskeat vintagekäsineet tukhomasta 15 e (toinen valitettavasti kadoksissa, nyyh!)

Maaliskuu sukkahousuja ja kangasälyttömyys
* Mustat  puuvillasukkahousut 35 e
* Harmaanruskeat villasekoitesukkahousut 38 e
* Kankaita City Mode 100 e (<< laatuompelimon kangasvaraston loppuunmyynti, lähti ihan lapasesta, koitan välttää jatkossa vastaavia hullaantumisia. Ostin mm. sekapäisyydessäni leopardi- ja seeprakuvioon kudotun sinänsä ihan laadukkaan villasekoitekankaan, joka sopisi Lenita Airistolle mutta ei minulle, ääh... )

Huhtikuu paljon hankintoja, skaala täysin epäonnistuneesta megahyödylliseen
* Sporttiliivit Stokkalta 78 e (pitkään tekeillä ollut hankinta, onnistui hyvin)
Runkopuvun pesetys 30 e
Mustien kävelykenkien korkolaput 17 e
* Harmaat puuvillasukkahousut 15 e (kuluivat puhki nopeasti)
* Pitsinen hiuskoriste Willatar / MadeByHelsinki 35 e (pitsiä iih aah pim pom, mutta sentään jonkinverran tullut käyttöön)
Pilkullinen sininen kotelomekko ja jakku 40 e (loistohankinta, toiveet jopa ylittänyt siisti kesäasu)
Tummansininen talvitakki FB:n vintagekirppisryhmästä 35 e (täysin väärän kokoinen -> poistettu kierrätykseen)
Vaatevaihtojuhlista sinivihreä mekko + jakku, silkkihuivi, 0 e (mekko odottaa edelleen suurennusta ja huivikaan ei ole tullut käyttöön, ei siis kovin hyödyllisiä hankintoja!)
Pitsipainatuksinen kuparikoru lahjana ystävältä 0 e

Toukokuu pöksyjä ja vintagekoristuksia
* 3 kpl alushousuja Peau ethique 67 e (haluan lisää silkkisiä, ne ovat supermiellyttävät)
Hattuverkko (ruskea), hattuneula, beige silkkikukka Play It Again Samista 22 e (hattuverkko  juhlistaa asun kuin asun kampaukseen tai hattuun tökättynä)
Korvikset ja sinivihreä kesäinen paita-asia siivouspäivästä 9 e (korvikset poistettu kierrätykseen, paita-asia yöpukuna ja kotiasuna)
Tuunasin vanhasta miesten hatusta coctailhatun (jota ei ole tullut käytettyä - poistouhan alla)
Ompelin alushousut (viskoosisifongista ja pitsistä, todella söpöt vanhanaikaiset pöksyt!)

Kesäkuu kenkäkuu
Mustien kenkien huolto 17 e
Keltaisten kenkien huolto 44 e
* Punaiset Repettot Nina's 195 e (kalliit, mutta sopivat kesäpuvustossa miltei kaikkeen ja kestävät toivottavasti yhtä kauan kuin edelliset samanmerkkiset)
Ompelin kaksi mustaa hiusnauhaa

Heinäkuu ompeloosi iski
Ompelin pitkän tylli-pitsi-mekon

Elokuu ilmaistavaraa ja hyötyostoksia
Sain ystävältä ruskeanharmaat pitsihousut (kotiasun osana oikein söötit)
* Kolmet alushousut Lindexiltä 14 e (kirjoitin "sakkona" Lindexille ja kyselin vaikeita)
Mustat kävelykengät vaihtobileistä 0 e (tosi hyvä hankinta, märän sään vakkarikengät jos en halua käyttää kumisaappaita)
Söpö kangaskassi vaihtobileistä 0 e
Ulkoilutakki Fidasta 17,60 e
Ruskeat "oopperamittaiset" säämiskäkäsineet FB:n vintagekirppikseltä 40 e (en ole käyttänyt – yllätys, yllätys, kun juhlatanssiaisia osuu kohdalle niin vähän. Mutta ostokatumuksen sijaan olen vain onnellinen, että on olemassa jotain näin kaunista. Ihastelen huokaillen käsinommeltuja napinläpiä ja epäilemättä jätän käsineet käyttämättöminä Pikku Onnettarelle perinnöksi. Hei, keksin! Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!)

Syyskuu, kangaskuu
Sain valmiiksi beigen silkkihuivin (yksivärinen ja oikein käytännöllinen, päärmäsin käsin)
* Silkkineulosta Eurokankaasta alusmekkoa varten 30 e (toistaiseksi tekemättä, mutta toivo elää)
* Sifonki Eurokankaasta 8 e (hullutus, varoisit nainen kangaskauppoja!!)
* Valkea silkkivilla huiviin samasta paikasta 30 e (niin syötävän ihana kangas ja tämän päärmäämisen olen sentään aloittanut)
Kierrätyskeskuksesta punaruskea villakangas  4 e (no comments)

Lokakuu rahanmenon kuu
Harmaat käsineet FB:n vintagekirppisryhmästä 7 e (paljossa käytössä)
* Rintaliivit, sukkanauhaliivit ja sukat 45 e
* Musta silkki-villa-aluspaita Tam-silk 30 e (hyvin miellyttävä yllä, ja vaikuttaa pesunkestävältä. Voin suositella!)
* Pitkikset ja aluspaita Tam-Silk (Huilin kautta. Tulisipa kunnon pakkaset niin pääsisi testaamaan.)
Hattuneula ja silkkikukka Antik Trianon 55 e (hattuneulat ovat minulle hyödyllisiä, mutta samalla hurmaava ja houkutteleva keräilykohde, ja ehkä niitä nyt alkaa olla tarpeeksi)
Kynähame harmaan jakun kankaasta Aipaette 215 e (Hame: kallis. Siisti kävelypuku matka-asuna: korvaamaton tyytyväisyyden tunne)
* Harmaat ja mustat sukkahousut 52 e (matkaa varten olemuksen siistiytys, alensin parit vanhat puhkikuluneet sukkikset rättilootaan)
Virkattu koriste lahjaksi Huilin Riikalta 0 e

Marraskuun matkalla shoppailin niin hillitysti, että itsekin ihmettelen itseäni
* Posliinikorvikset Göteborgista 40 e (hyvät arkikorvikset)
Rintakoru Amsterdamista kirppikseltä 1 e (kuva alla)

Japaninsaappaiden korjaus 35 e

Joulukuu
* Ystäväni Sanna Kananojan tekemä hopeinen rintakoru 70 e
+ saman sarjan korvikset joululahjaksi (sopivat minulle täydellisesti ja käytössä jo vaikka kuinka monta kertaa)
Vanha vihreä kaulahuivi vanhempien luota 0 e (mätsää vihreisiin käsineisiini)

Yhteensä talouteen on tullut 59 vaatetta tai asustetta (kenkäparit & käsineparit toki laskettu yhdeksi), joista tosin kaksi tuotetta on samantien poistettu, kahdet käsineet tulleet käyttökelvottomiksi ja jokunen sukkahousukin kai jo käytössä kulunut. Varsinaisia vaatteita hankin/sain kahdeksan, joista kaksi (vääränkokoinen talvitakki ja vaihtojuhlista saatu mekko jakkuineen) ei ole päätynyt vaatekaappiini. Sukkatuotteita ja alusvaatteita, siis jatkuvasti kuluvia ja korvattavia määrästä on 18, jatkuvasti häviäviä ja sen takia yhtä mittaa korvattavia käsineitä neljä paria. Yliedustetuinta kategoriaa eli asusteita, hattuja ja koruja peräti 24 (??!!), tosin osa niistä lahjoina saatuja. Asusteiden ym. tilpehöörin määrä on järkyttävä, ilmeisesti kompensoin hillittyä "varsinaisten vaatteiden" hankintatahtia silkkikukilla ja vintagekoruilla. Suosittelisin itselleni Hyvän mielen vaatekaapin lukemista, jos en olisi sitä itse kirjoittanut...

Hankin vaatteita ja asusteita 1253,1 eurolla, ja lisäksi ostin kankaita 172 eurolla. Suutariin ja pesulaan meni 143 euroa. Hankintabudjettini piti olla 1300 euroa miinus viime vuoden japaninereissun ostokset, eli kieltämättä meni rahaa enemmän kun suunnittelin. Määrällisesti suurimpaan ketegoriaan asusteet, hatut ja korut upposi 265 euroa, josta ainakin puolet olisi voinut säästääkin. Kalleimmat hankinnat, punaiset kesäkengät ja harmaa ompelijalla teetetty hame, olivat onneksi vuoden parhaimpien hankintojen joukossa. Monet huonot hankinnat taas olivat halpoja tai jopa ilmaisia. Kangasostoksille olisi melkeinpä pitänyt jättää menemättä, koska en saanut ommeltua yhdestäkään tänä vuonna ostamastani kankaasta mitään. Säästäisin paljon rahaa jos saisin lähetettyä mieheni ostamaan välttämättömät ompelulangat ja kovikekankaat!

Matkapuvusto "3 viikkoa pohjois-Eurooppaa ristiin rastiin"

Palaan vielä viime kuun matkaan - tämä posti on odottanut viimeistelyä vaikka kuinka kauan, nyt ehdin julkaista sen vihdoinkin.

Matkapuvuston koostaminen onnistui lähes täydellisesti, ja olen varsin tyytyväinen itseeni kun sain kaiken tarvitsemani pakattua pieneen "käsimatkatavaran" kokoiseen vetokärryyn. Kyseinen kärry on sivumennen sanoen aivan loistava, sain sen häälahjaksi 2006 ja huolimatta kovakouraisesta käsittelystä ja ajoittaisesta ylipakkaamisesta se on edelleen loistavassa kunnossa ja siinä on vetoaisan lisäksi olkainhihnat, joten sen saa hätätapauksessa selkäänkin.

Huolimatta kompaktista pakkaamisesta en kokenut mitään pukeutumisen puutteellisuuksia, ja matkailu maasta toiseen sujui vaivatta vain kahta kollia raahaten (lukuun lisättävä vielä lapsi, mutta P. Onnetarkin kävelee jo lautalta junaan ym. omin jaloin, ja kantaa vielä oman värityskirjansa ja nallensa repussaan).

Matkapuvustoni oli kaikessa käytännöllisyydessään:

- Jakku ja kynähame samasta harmaasta villakankaasta (molemmat ompeli Aipaette, jakku viime vuodelta ja hame tätä matkaa varten)
- Runkopuku
- Islanninihme-villatakki
- Beige villapusero (jossa olleet peseytymättömät tuhrut peitin pitsiapplikaatiolla, en halunnut kulkea tuhrupaita pitkin Eurooppaa ja löysin juuri sopivan sävyistä villapitsiä Eurokankaasta - kuva alinna)
- Harmaa silkki-pellava-neule
- Tamsilkin musta villasilkkipusero
- mustat nauhakengät
- ruskeat nauhakengät
- yöpaita
- Kainon sydänkuvioiset villahousut ("kotiasuna" iltaisin)
- ruskea iso villahuivi
- beige silkkihuivi
- ruskeat käsineet
- harmaat käsineet
- musta pipo
- Parikan jättikassi
- kangaskassi, jonka olen tehnyt sateenvarjon kankaasta ja joka menee pieneen tilaan eikä paina juuri mitään (suosittelen matkalla ja muutenkin ostoskassina!)

Ylläolevasta kuvasta puuttuvat vielä
- neljä aluspaitaa, joista yksi tekninen lämpöpaita (Uniqlon Heattech)
- neljät sukkahousut
- alusvaatteita riittävästi
- pitkät, ohuet villasukat
- sekä pieni pussukallinen koruja – näillä saa aikaan ajatuksen vaihtelunvarasta, vaikka en käytönnössä kaikkia hyödyntänytkään.

Kaikki yllämainittu, läppäri, laturit sekä osa lapsen tavaroista mahtuu vetokärryyn. Parikan kassiin (joka vetää ihmeellisen paljon tavaraa sisäänsä) paikoitin kaksi pussukallista kosmetiikkaa.

Käytännössä minulla oli kaksi asukokonaisuutta: jakkupuku vaihtuvine paitoineen ja runkopuku valkoisen villatakin kanssa. Oslossa oli varsin kylmä, siellä piti pukea runkopuvun alle pari aluspaitaa ja villahousut, päälle villahuivi ja villatakki, vetää pipo päähän ja villasukat jalkaan, mutta sitten ei tarvinnut palella. Lämpimintä oli aurinkoisena päivänä Amsterdamissa, ehkä noin 12C, johon jakkupuku ja silkki-pellavapaita oli juuri sopiva. Kahdet erikorkuiset kengät tarvitsen jalkojen virkistämiseen, yhdetkin varmasti riittäisivät jos hylkäisi korot ja käyttäisi eräilytyyppisiä jalkineita, mutta se ei sovi tyyliini. Jos reissaisin kahdestaan lapsen kanssa, pitäisi varmaan hankkia isompi vetolaukku, sillä muksun tavaroista suurempi osa päätyi miehen laukkuun.

Muuten siis vetokärry ja Parikan kassi riittävät tarpeisiin mainiosti, mutta matkalta ostamiani lehtiä & pitsejä piti postittaa kotiin, peräti kahteen otteeseen. Eläköön posti!

Syksyn P333 (saapuu jälleen luoksemme)

Pidin kahden kerran luennon Malmitalolla Hyvän mielen vaatekaapista, ja piirsin luentoa kuvittamaan tämän syksyn P333-vaatteeni. Sehän on melkein sama kuin viime syksyn vastaava, mutta mitäpä toimivaa turhaan säätämään. Laitan tämän nyt tähän kaikkine selostuksineen, jos siitä olisi jollekulle lukijalle jotain hyötyä tai hupia. Sitäpaitsi luen juuri varsin masentavaa vaikkakin huippumielenkiintoista Jussi Laitisen kirjaa Valomerkki ja kaipaan jotain keventävää höpöttelyä.

Ylärivissä ympärivuotiset suosikkini musta trikoopaita ja Samujin harmaa pellava-silkki-neule, pari sinistä yläosaa pyyhemekon kaveriksi ja moneen hyödyllinen musta NoaNoan kietaisupaita. Sitten seuraavalla rivillä päällikerrost: islanninihme neuletakki, joka riittää päällysvaatteeksi pitkälle syksyyn. Harmaa jakku viime syksyltä. Beige pehmeä neule.
Oikeassa ylänurkassa oleva musta karvapallero on Samujin pipo, ja sen alla kolmet eriväriset käsineet. Olen harmi kyllä hukannut kummastakin harmaanruskeasta hyvästä nahkaisesta käsineparista toisen puolikkaan, sellaisia etsiskelen!
Huiveja: ikiaikainen musta huivi on saanut seurakseen juuri valmistuneen beigen silkkisifonkihuivin (kiersin ja ompelin reunat käsin, hauskaa hidasta puuhastelua iltapuhteilla) ja Eurokankaasta hommaamastani villaneuloksesta saksittu huivi (vaatisi päärmäyksen, ettei purkaannu).

Seuraavassa rivissä alaosani ja mekot kaikessa vähyydessään: runkopuku, pitsimekko, GlobeHopen pyyhemekko, tyllipitsinen hame ja jakkupuku. Kaipailen vielä yhtä hametta, mutta en ole vielä osannut päättää olisiko se itse tehty musta hame (vaatii aikaa) vai harmaan jakun kankaasta teetetty hame (vaatii rahaa).

Kenkiä on kumman paljon, mutta kaikki tuntuvat tarpeellisilta: nahkasaappaat, ruskeat nauhakengät, mustat nauhakengät, Chie Miharan vintagehenkiset korkkarit, ruotsalaiset puupohjasandaalit, kumisaappaat, korkeat juhlakorkkarit ja Sinisen kirjahyllyn Lauran vaatteidenvaihtojuhlista nappaamani mustat nauhakengät, jotka toimittavat aivan samaa asiaa kuin toisetkin mustat nauhakengät, mutta koska en ole maksanut niistä penniäkään niin raaskin käyttää niitä myös sadesäällä. Ne taitavat lisäksi olla tekonahkaa, joten lätäkössä rämpiminen ei ole niille niin vahingoksi. Laukkuja on neljä eri tarkoituksiin, ja korut ja muu soma tilpehööri asustaa korulaatikossa:

josta voin nyt useamman vuodenajan kokemuksella sanoa, että kyllä, korut todellakin pysyvät noin herttaisessa järjestyksessä, jos niille antaa siihen tilaa ja tilaisuuden. En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut, että pystyisin pitämään ylipäänsä yhtään mitään siististi järjesteltynä, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: salaisuus on siinä, että järjestyksessä pidettäviä objekteja on riittävän vähän.

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.

2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.

4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 

Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.

6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.

7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.

8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

 

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

Vaatekaapin suunnitelmat 2014

Viime vuodesta vielä. Rahaa meni rutkasti enemmän kuin suunnittelin, tosin jos poistan laskelmista japaninmatkan hankinnat niin en ylitä alkuperäistä budjettiraamia 1200 e kovinkaan merkittävästi. Ehkä voin todeta budjetin jokseenkin onnistuneeksi, ja varaan alustavasti melkein saman summan tälle vuodelle (1300 e), mutta katson siitä jo käytetyksi japaninostosten summan. Riippuu toki siitä miten tässä rikastuu, jos esim. saan valtavan rahamäärän lohkaisen siitä samantien muutaman tonnin saappaiden teettämiseen.

Edelisen kirjoituksen hankinnosita unohtui yksi: sateenvarjo. Löysin Tokiosta aivan samanlaisen käyräpäisen kokoontaittuvan sateenvarjon kuin edellinenkin oli, tosin tummansinisenä tummanruskean sijaan. Hintakin oli lähestulkoon sama, vain 400 jenin inflaatiokorotus (tai sitten hienouskorotus, kun ostin uuden varjon Lowry's Farm -putiikista, edellisen Tokyu Hands sekatavaratalosta).


Linkki: Sarjakuvapiirtäjä piirsi vuoden aikana ostamansa vaatteet ja paljonko ne maksoivat, mielenkiintoinen vertailukohta!

Tämän vuoden hankintalistalla ovat

1- Uusi lompakko. Vanha alkaa olla tiensä päässä; kulunutta nepparia ja huonokuntoista vetoketjua ei kannata enää korjata, sillä (teko)nahka on jo nuutunut. Keksin, että voisin teettää vanhoista saappaistani uuden lompakon, pitää selvitellä asiaa.

2- Hattu. Ihastuin niin perinjuurin kesällä ostamaani vintagehattuun, että haluaisin lisätä hattu-ulottuvuutta pukeutumiseeni muutenkin kuin vain sään ääri-ilmiöiltä suojaavana välttämättömyysvarusteena. Kaipaisin välikauden hattua, joka toisi vanhahtavaa eleganssia olemukseeni esim. jakkupuvun tai mustan takin seurana. Tosin sitten tarvitisisn kaksi hattua, sillä ruskeaan jakkupukuun ja mustaan takkiin tuskin soveltuu sama hattu… mahdollisuuksia ovat vintagekauppojen koluaminen tai sitten teettäminen. Ongelma: Viime vuosisadan hattuvuosikymmeninä tukkamuoti suosi varsin lyhyttä kampausta enkä haluaisi saksia tukkaani vain hattujen takia niskamittaan. Nutturaa ja hattua on viimeksi yhdistelty yleisesti noin vuonna 1909, ja sen ajan hattumuoti alkaa olla jo hieman liian muinaista jopa minun makuuni. Tai taisi 40-luvullakin olla jotain. No, tutkiminen ja suunnitteleminenhan on lähes paras osa vaate-elämää!

3- Lisäksi uusi olkihattu kesäksi kelpaisi, jos onnistun paikallistamaan laadukkaan ja mielestäni sopivan mallisen. Nykyinen hattuni on ilmeisesti joutunut edellisessä elämässään tylsistyneen kissan harjoitusvastustajaksi, ennen Fidaan joutumistaan. Saman mallinen, mutta tuore ja laadukas olkihattu on siis listalla.

4- Alushousuja. Tylsää, mutta välttämätöntä. Kaipasin uusia alushousuja jo viime alkuvuodesta, mutta tässä sitä ollaan edelleen saman ongelman edessä. Peau Ethique vaikuttaa hyvältä, saatan myös kokeilla alushousjen itse ompelemista!

5- Koirankarvainen hattu-huivi-kombo, joka sopisi tumman sinivihreään pakkaskelin takkiin. Tai ehkä jonkinlainen kauluri. Pitää vielä miettiä.

6- Aurinkolasit. Nykyiset on hankittu jostain ketjuliikkeestä halvalla, ja mikäpä siinä muuten mutta. Pienenpieni ruuvi, jolla sanka on kiinnitetty irtosi, ja optikko ei löytänyt mittavista ruuvivarastoistaan yhtään täsmälleen samankokoista. Hätäruuvi pitää sangan kiinni kehyksissä kunhan sitä muistaa kiertää noin 2 kertaa päivässä pikkusormenkynnellä takaisin paikalleen. Koska nämäkin lasit ehtivät käytössä vaurioitua sen sijaan että etsisiin uusia hukkaan joutuneiden tilalle, ehkäpä rohkenen investoida enemmänkin kuin kympin seuraavalla kerralla.

7- Kesäjakkupuku? Kotelomekko ja jakku? En ole tästä vielä varma, mutta harkitsen siistin työasun teettämistä kesäkäyttöön. Jakkupukuni vaatii alle noin 15 asteen ulkolämpötilan, jotain samantapaista mutta kevyemmästä kankaasta olisi lämpimille keleille kiva. Tosin kesällä on vähemmän työasioita kuin kylmillä säillä, mutta sattuu sitä joskus haastatteluja helteilläkin.

8- Trikoinen alusmekko sen neulemekon alle, joka on luvannut valmistua tämän talven aikana. Kangas on jo Tiinalla, pitäisi vain sopia malli.

9- Harmaanruskehtavat avokkaat, jotka sopivat jakkupuvun kanssa. Minulla oli yhdet tosi kauniit 40-luvun avokkaat, ostettu hetken huumassa vintagekaupasta, mutta kun niitä oikein huolella sovittelin jalkaani, huomasin niiden olevan ainakin numeroa liian isot! Niin myin ne sitten pois.

10 - urheilurintaliivit. Tylsyyden uuvelo, mutta nykyiset ovat aivan nuuvahtaneet.

Muuta ei nyt tule mieleen, mutta lista tietenkin elää tilanteiden mukaan.

2013 vaatteina ja miten tästä eteenpäin

Hyvää vuotta 2014 kaikille lukijoille! 

Olen tunnollisesti kirjannut ylös jokaisen vaateostoksen ja -hankinnan vuoden kuluessa. Kuten jo moneen otteeseen olen maininnut, suosittelen samaa kaikille. On todella hyödyllistä nähdä omin käsin kirjoitettuna tai naputeltuna joka ostos, löydös ja vaatelahja sekä niihin menneet varat. Näin voi viimeistään vuoden lopussa tutkailla, mikä osoittautui hyödylliseksi, mikä turhaksi, ja samalla miettiä mitä yhteisiä piirteitä hyödyllisimmillä hankinnoilla on (tai mitä yhteistä epäonnistumisilla on, jos haluaa olla raadollisempi).

Minun vuoteni näyttää tältä:

Tammikuussa eksyin keskustan trendi-Fidaan, ja nappasin mukaani vain 7 euroa maksaneen vanhan brodyyrialushameen. Kuten useimmat muutkin pääasiassa halvan hinnan innoittamana tehdyt ostokset, niin tämäkin oli kehno. Minullahan oli jo samaa tunnelmaa ilmentävä leikekirjotuista liinoista tekemäni hame, joka oli värin ja mallin puolesta sopivampi kuin uusi hankinta. Alushame on sinällään kaunis ja laadukas, mutta minulle tarpeeton. Odottaa uuden kuminauhan laittoa, sitten pistän sen Facebookin vintagekirpparille. Joku toinen saa sen kellomekkonsa helmoja kohottamaan.

Helmikuussa repäisin ja teetin kävelypuvun. Olin hankinnut asiaa pitkään, ja kävelypuku on osoittautunut juuri niin hyödylliseksi kuin toivoinkin. Viimeksi käytin sitä Metropolitan Operan elokuvanäytöksessä - halusin jotain arkipukua fiinimpää päälleni, juhlamekko olisi kuitenkin ollut liioittelua, kävelypuku oli juuri täydellinen. Samassa kuussa ostin nypynpoistajan (hyödyllinen kapistus) ja kaulakorun kirppikseltä (no jaa, ilmankin olisi pärjännyt mutta eipä se paljon tilaakaan vie).

Maaliskuussa matkailin Italiassa ja Saksassa. Ennen matkaa ostin mustat laadukkaat puuvillasukkahousut, erittäin järkevä hankinta. Tiina Talvikki kopioi minulle pyöreäkauluksisen Jane Marplen trikoopaidan, joka oli lähestulkoon puhki kulunut kaulan tienoilta. Tämä paita ei ole päässyt niin paljon käyttöön kuin olisin toivonut; pakkaset loppuivat kevättalvella tuohon eivätkä ole oikein vieläkään alkaneet uudestaan, ja paita on parhaimmillaan villapaidan alla. Jospa tässä nyt joskus pakastaisi!!
Matkalla sorruin kahteen kyseenalaiseen ostokseen: aivan vääränlaiset käsineet, kaunis mutta minulle vääränmallinen leikekirjottu paita. Molemmat sain luovutettua eteenpäin hyviin koteihin. Lisäksi ostin juuri sopivat nahkakäsineet (tosi hyvä hankinta) ja kauniin vintage-silkkiyöpaidan (hyvähkö hankinta, mutta ohuet olkaimet tuppaavat irtoamaan joka kerta kun nostan lapsen syliini. Ohutolkaiminen luksussilkkiyöpuku ei ole kätevin äiskävaate).

Huhtikuussa en maaliskuun vaateshoppailujen jälkeen tarvinnut mitään uutta.

Toukokuussa kävin Kierrätystehdas-tapahtumassa ja löysin ilmaistorilta siistin mustan T-paidan aluspaidaksi. Laajensin liian pientä pääntietä tarmokkaasti heti paidan kotiin tuotuani, ja se on nytkin ylläni. Ostin kesää silmälläpitäen huuto.netistä beiget Blochin ballerinat, ihan OK ja käytin niitä paljon, mutta ensi kerralla taidan kallistua Repettoon. Nahka on niin pehmeää, että se on jo tullut nuhruisen näköiseksi.

Kesäkuussa tein impulssiostoksen Yle Olotilan haastattelun jälkeisessä jännityksenlaukeamistilassa: musta vintagehattu. Se ei kuulunut suunnitelmiini, mutta osoittautui silti kelpo ostokseksi. Ompelin kesää varten väljät pellavahousut. Niitä tuli käytettyä paljon helteillä ja varmaan edelleen tuleanakin kesänä. Kangas ei tosin valitettavasti osoittautunut huippulaatuiseksi, se alkoi nuhjaantua pehvan tienoilta. (No, vaadin housuilta aika paljon, kun kesähuvituksiin kuuluu mm. liukumäen laskeminen Kaivopuiston kallioilla, mutta silti kangas olisi voinut vanheta kauniimmin).

Heinäkuussa sain Tiina Talvikilta muokatun trikoopaitani - ei uusi hankinta vaan vanhan vaatteen uuteen kukoistukseen saattaminen. Ehdottomasti vaivan arvoista, varmaan eniten kesällä ja syksyllä käyttämäni yläosa. Ostin tummansiniset sukkahousut, kelpo ostos sekin vaikka vaati parin kuukauden odottelun että pääsivät käyttöön. Finnconista sain mukaani vänkäri-t-paidan, koskahan ehtisin ommella siitä mekon Pikku Onnettarelle... kuuluu kankaiden ei vaatteiden joukkoon.

Elokuussa en ostanut mitään mutta ompelin kaksi vaatetta: isoäitini vanhasta mekosta paidan ja mustasta pellavasta kynähameen. Eritoten jälkimmäinen oli huippukäytännöllinen, se palaa heti keväällä käyttöön.

Syyskuussa käytin isoäidiltäni aiemmin saaman mustan, punakukkaisen mekon ompelijalla, jossa sen istuvuus tarkistettiin, helmaa lyhennettiin ja pääntietä avarrettiin. Ostin rintaliivit, ja kävin lunastamassa Samujilta karvaisen, lämpimän pipon arvonnasta saamallani lahjakortilla (sopii hauskasti siistien ja jopa juhlavien takkien kanssa!).

Lokakuussa ompelutin vanhan mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa ajavan, mutta siistimmän harmaan villakankaisen jakun. Oikein hyödyllinen, koko ajan käytössä kun vaan ei ole liian kylmä.

Marraskuussa valmistauduin Japaninmatkaan. Ostin mustat puuvillasukkahousut. Ompelin ruskeasta villakrepistä "runkopuvun" ja sain Kainon neuloman pitkän villatakin. Molemmat ovat ahkerassa käytössä.

Matkalla vaateshoppailu lähti nolosti lapasesta. Ostin kangaskassin jossa oli söpön kissan kuva (se tuntui ostohetkellä tosi hyödylliseltä, mutta kotona on kangaskasseja ihan riittämiin). Ostin Uniqlosta heattech-aluspaidan (kalseassa tokiokämpässä tarpeen mutta kotona myös aluspaitoja on aivan kylliksi). Eli kaksi ostosta, jotka olisi voinut välttää paremmalla pakkaamisella. Ostin nahkasaappaat (vanhat olisi ehkä voinut vielä korjauttaa, mutta suutuin niille kun ne hajosivat taas. Uudet saappaat ovat jatkuvasti käytössä, toivottavasti kestävät pitkään). Ihanasta pitsikaupasta ostin kirjotun pannan (sievä mutta on jäänyt alikäytölle, katsotaan paraneeko tilanne) ja pitsisen ... koristeasian, ööh, sitä voi käyttää kaulakoruna tai hiuksiin kiedottuna (olisin saanut jättää väliin, pitsi on huippulaadukasta mutta sopivan runotyttöisiä päiviä on sangen harvoin). Jane Marplen, joka täyttää minut lähes järjenvastaisella intohimolla, valikoimista ostin tummanvihreän, mitalikuvioisen hameen (kuva yllä - tosi ihana, käytän lähes koko ajan ... ei mitään syytä miksi olisin tarvinnut uuden syys-talvihameen, mutta äää ja oi ja voiih ja se vaan on niin kaunis ja kahisee päälläni niin suloisesti ja sopii vihreisiin käsineisiini ja  tekee minut iloiseksi) ja rintakorun, joka on nyt lokakuussa teetetyn jakun kauluksessa. Lisäksi sain ent. luokkatoveriltani Apilta hienon kaulakorun.

Joulukuussa oli joulu, ja sain lahjaksi NoaNoan huivin. Se on kaunis, mutta ei sovi talvipukeutumiseeni, tutkin sen mahdollisuuksia paremmin kesällä.

Yhteensä omistuukseeni on vuoden aikana tullut 30 (!!!) vaatetta, joista tosin olen hankkiutunut kahdesta eroon ja kohta kolmesta, eli talouteen on jäänyt 27 vaatetta. Todella paljon enemmän kuin olisin arvannut, yli kaksi kuukaudessa. Tähän ei ole laskettu urheiluvaatteita, jotka ovat mielestäni enemmänkin välineitä kuin vaateita (eli juoksukengät, verkkarit kirppikseltä ja itse ommeltu lenkkeilypaita).

Itse ommeltuja vaatteista oli neljä, teetettyjä myös neljä, käytettynä hankittuja 9 (tosin moni räikeä virheostos oli juuri kirppikseltä - tarkkana siis jatkossa!), lahjoja kaksi. Selkeästi onnistuneita, eli pukeutumistarpeen täyttäviä ja paljon käytettyjä hankintoja oli 20 eli onneksi valtaosa. Asusteita (koruja, kasseja, huiveja) oli peräti 10, mistä olen aivan ällistynyt koska en olisi viime vuoden alussa arvannut tarvitsevani muuta kuin talvihatun. Kenkiä oli kahdet, ja varsinaisia vaatteita 11. Yksi kuukaudessa, huh! Aika paljon. Mutta uumoilen tämän hankintatahdin olevan vaatekaapin suunnitelmallisen kohentamisen sivutuote, sitten kun hyödylliset hankinnat on hankittu niin ei tarvitse kuin välillä päivittää kuluneet.

Muotikeskustelua ja koirankarvaa

Eilinen Urbanstoryn Muotia ja mieltä -tapahtuma oli mukava, keskustelu rönsyili vapaamuotoisesti odottamattomiinkin suuntiin. Glögi oli maukasta ja tunnelma intiimi (väkeä ei paikalla ollut kovinkaan paljoa, mutta sopivasti kuitenkin!). Outi Pyyltä opin taas uutta ihmeellistä massavaatetuotannon kertakaikkisen ällistyttävästä epätehokkuudesta: hyvänä myyntinä pidetään, jos tietystä vaatemallista saadaan myytyä 70%  - siis että myymättä jää tehdyistä vaatteista 30% - mutta sattuu ihan useinkin, että myytyä saadaan vain 20-30%. Ja mitä näille kaikille ylijääneille vaatteille tapahtuu? Hmm...

Yhtään kuvaa en huomannut tapahtumasta näpätä.


Kävelin eilen aiemmin päivällä joulutorin halki, silmääni osui tälläinen koju, rukki ja kaikki:

 

Rukki ja rautapata, 100% koirankarvasta tehtyjä lapasia jne neuleita! Olin ollut siinä luulossa, että koirankarvasta ei saa yksinään, ilman villalisää, kehrättyä lankaa, mutta nytpä luulo osoittautui vääräksi. Käsin kehräämällä koirankarvalankaan saa riittävän tiukan kierteen jotta lanka pysyy hyvin koossa ja kestää neulomista ja käyttöä (sukkalangassa oli lampaanvillaa mukana, kestää paremmin).

Käytössä koirankarvatuotteet pörhistyvät ihanan pöyheiksi, kuvassa vasemmalla tekijän 4 vuota käytössä ollut lapanen. Innostuin tästä materiaalista, mahtavan lämmintä ja kauniit värit. Ja kun lapasissa on sen koiran kuva mukana, josta karvat on kerätty, niin todella on tuotantoketju hallussa joka kohdaltaan! Mielenkiintoinen materiaalilisä kotimaisiin vaateaineksiin.

Harmillinen tunne, kun haluaisi ostaa jotain, on niin hyvä tuote ja kannatettavaa kaikin puolin, mutta joululahjat on jo hankittu..!

Eräs lehti kävi kuvaamassa vaatevarastoni (tulevaan juttuun, jossa vaatevarastonsa järkeistäneet ihmiset antavat vinkkejä). Rekillä talven vaatteet: kolme takkia, kolme mekkoa (joista yksi ylläni), kaksi hametta, kolme lämpöneuletta, neljä ohuempaa yläosaa, jakkupuku. Lisäksi on kolmet saappaat, kahdet kengät, pipo, kaksi kaulaliinaa, käsineitä, koruja ja kaksi laukkua - kuvan kori on yöpuvun päiväsäilytysastia, ei käsilaukku. Ja alusvaatteita, sukkahousuja ym tietysti kanssa. Värivalikoima heijastelee varmaankin talvista metsää; mustaa, harmaata, tummanvihreää, valkoista, beigeä, pieniä pilkahduksia punaista ja viininpunaista.