Kevään the Project 333

Kaksi käsilaukkua: itsetekemäni kangaskassi kaikkiin arkitoimiin ja Parikan kiiltonahkainen ruskea laukku jakkupuvun kanssa ja muuten siistimpään menoon. Huomasin, että kukkaroni käy myös juhlalaukusta, ainakin pienempiin juhliin, joten saatoin skipata juhlalaukun.
Neljä huivia: musta silkkivillahuivi, siniharmaa villahuivi (Tikau), harmaanruskea villahuivi valkoisilla pitsikoristuksilla (tein alunperin Pitsikirjaa varten) ja juuri siskoltani lahjaksi saamani peurakuvioinen vintagehuivi.
Kolmet käsineet (pitkät harmaanruskeat, pitkät mustat ja lyhyehköt harmaanuskeat) ja ruskea vintagehattu jota käytin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja sain heti kehuja!

X piirroksen vieressä muuten merkkaa sitä, että sama vaate oli talvikaudellakin käytössä.

 

 Vaatetus jakaantuu kahteen päälinjaan:
1) Muhkuisen islantilaisvillapaidan kanssa käytttävät ja
2) Mustan "fiinin" takin kanssa käytettävät
ja lisäksi on vielä 3) jakkupuku.
Villapaidan kanssa käyvät kotitekoinen tyllihame ja pitsimekko - arkeen tai viehkoon oleskeluun. Samoin villapaidan kanssa sopii kotitekoinen lehtikuvioinen hame, joka on pakollinen kumppareiden kanssa -vaate. Runkopuku nyt sopii yleensäkin kaikkeen.
Musta takki vaatee meikkiä ja hieman normaalia huolellisempaa hiustenlaittoa sekä kiiltonahkaisen laukun. Takin kanssa käytettäviä vaatteita ovat musta pitsikoristeinen villakreppihame ja kukkakuvioinen vintagemekko puuvillavoileeta.

 Yläosat käyvät melkeinpä mihin vain alaosiin, ihan pari poikkeusta vain. Voi olla, että keväämmällä vaihdan jonkun näistä harmaanruskeaan t-paitaan.

 Kengät: nahkasaappaat, kumisaappaat, ballerinatossut, korkokengät. Ruskeat ja mustat nauhakengät, mustat avokkaat. Ruskeat nauhakengät ovat maailman kauneimmat, mutta ihmeen hankalat yhdistää käytännössä mihinkään. Jos tämä kevät ei tuo muutosta asian tilaan, voi olla että niistä tulee mustat nauhakengät...

Näistä vaatteista saan loihdittua kaikki tarpeelliset tyylini: arki, arki kumisaappailla, hieman siistimpi, bisnes-työ ja itsensä hemmottelu. Vaatteita voisi vielä vähentää muutamia, mutta nyt menen tällä ja pistän lepäilemään jos kyllästyn johonkin. Koruja en ole laskenut mukaan, pidän korulaatikossa esillä 6-8 korua kerrallaan, eli kokonaismääräksi tulee 32 vaatetta + 8 korua = 40 kpl. Tuntuu tällä hetkellä sopivalta määrältä.
EDIT: Hah, on niin helppo arvioida määriä alakanttiin. Tarkemmin laskien koruja onkin 11.

Hyvää palvelua ja musta pitsi ei hellitä

Tälläinenkin hieno idea näyttää toimivan oikein hyvin: Suomessa valmistettu juhlavaatemallisto, jonka vaatteita voi kaupan tangon lisäksi saada mittojen mukaan teetettynä. Jos vaatetta pitää jostain syystä muokata, firman oma ompelimo hoitaa senkin pienestä maksusta. Klassiset vaatemallit ja huomaavainen palvelu, oikein hyvä siis kaikinpuolin. By Marja nimeltään.
(Tämä ei muuten ole maksettu mainos, vaan kävin kyseisessä liikkeessä hoitelemassa äitini silkkisen juhlamekon korjailua. Helmaan oli tullut tahra, jota ei pesulassakaan saanut pois. Koska samanväristä silkkiä ei enää ollut varastossa, tahrakohta korvataan kahdella murretun roosan värisellä suikaleella. Periaatteessa mikä vain ompelimo voisi tehdä raidan, mutta täsmälleen saman laatuista silkkiä ei välttämättä saa muualta. Ja koska heillä on kaavat tallella kaikista vaatemalleista, jos samaa väriä olisi ollut tallella niin koko helmakappaleen olisi voinut vaihtaa ilman aikaavievää ja kallista kaavan piirtämistä vanhasta kappaleesta).

Olen ostanut samasta kaupasta beigen juhlakäsilaukun ystäväni häihin vuonna noin 2008? 2007? ja se on edelleen pääasiallinen juhlalaukkuni. Loistavaa neutraalia muotoilua, ja väri joka sopii kaikkiin asukokonaisuuksiin.

Joku aika sitten pähkäilin mustan silkkipitsin ostamista tai jättämistä. Päädyin järkiperustein jättämään ostamatta, ja sittemmin se olikin hävinnyt antiikkikaupan tekstiilihyllystä. No eilen piipahdin ihan vain pikaisesti samaisessa kaupassa, ja mikä kangashyllyltä loikkasikaan kimppuuni? Se sama pitsi! En tiedä missä se on piilinyt tällä välillä, mutta siellä se oli edelleen. Nappasin muutaman kuvan.
Enkä vieläkään ostanut sitä!

pitsiaiheinen linkki:
Maison d'exceptions - paljon asiaa mielenkiintoisista tekstiilitekniikoista, muunmuassa pitsistä. Pitsijuttu kertoo pitsivalmistajien perustamasta suunnittelukilpailusta, jossa etsitään uusia ideoita ja näkkulmia pitsinvalmistukseen.

Käyttöä yli 15 vuotta odotelleelle kankaanpalalle

Joskus lukioaikoinani tulin ostaneeksi palan sini-valko-ruudullista puolipellavaa Tampereen kierrätyskeskuksesta. Kangas on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet, kunnes kevättalvella vihdoin otin sen vakavan tarkastelun alaiseksi. Se oli juuri sopiva kohta-kolmevuotiaan kesämekoksi. Ja sellainen siitä tulikin, ja lopulta se on päässyt käyttöön.

Mekko on klassista Carl Larsson -mallia, leveä helma poimutettu empire-mittaiseen yläosaan.

 

Helmassa on kudottuna raitana teksti "ASS GUDR ROSS", luulen että kyse on jonkin laivan lakanasta tai pyyhkeestä. Punaisten sydännappien alkuperän olen unohtanut, ehkä huuto.netistä?

  

Pioneita, mansikkakakkua ja kahvituoki ulkona = kesäonni!

Uutta vanhaa päällepantavaa

"Päivitin vaatekaappiani". Käyttökelpoisten kesävaatteiden joukkoon tuli lisättyä Globe Hopen pellavamekko ja mustat ballerinat.

 

Onneksi päivitys ei vaatinut uusia ostoksi. Vyötäröltä liian tiukan ja siksi jo pitkään käyttämättä lojuneen mekon olin vähällä myydä pois,  mutta veinkin sen Sinisen Markiisin korjausompelimoon. Siellä siihen taiottiin puuttuvat 4 senttiä, ja nyt mekkoa on taas ihana käyttää. Se on tehty ruotsin armeijan vanhoista pellavapyyhkeistä, hihii!

 Mustat ballerinat taas syntyivät vanhoista beigeistä Repettoista. Ne olivat jo hirmuisen nuhjuiset ja tahraiset, mutta Pinkomossa ne maalattiin mustaksi ja ovat taas sievät ja siistit. Jos en kertoisi, että ne on maalattu, sitä ei varmaankaan arvaisi!

Kaikenlaisia kenkiä voi maalauttaa, jos vaan onnistuu suostuttelemaan suutarin siihen hommaan. Kokemukseni mukaan he ovat vastahankaisia, siinä pelossa että jotain menee vikaan ja kenkä pilalle. Kolmasti olen maalauttanut kengät ja joka kerta hyvin tuloksin, vaikka yhdet oli kolmesta eri nahkalajista koottu. Suosittelen! En taida enää ostaa ollenkaan mustia kenkiä, kun hieman kärsineet vanhat vaaleat voi aina värjätä mustiksi.

Söpöysmekko

Huomasin, että muuan käsityö on jäänyt raportoimatta. Tein Pikku Onnettarelle rimssumekon, vuosia sitten Japanista ostetusta karuselliheppakankaasta (tyttö itse sai valita kankaan parista erivärisestä vaihtoehdosta, ja epäröimättä päätyi mustapohjaiseen. Onko lapseni luonnonlaadultaan gootti?). Hiljalleen koitan saada jotain aikaiseksi kaikista kangasvarastoni kankaista. Prosessi etenee hitaasti, koska ompeluaikaa on niukasti ja olen hamstrannut kankaita vuosikausien tarpeiksi. HUOM! myyn jotain kankaita Siivouspäivänä, tulkaa käymään Helsingin Kapteeninpuistikossa.

Valkoisen kauluspaidan kanssa mekko on hiukka juhlava, tennareiden ja farkkurotsin kanssa mihin vaan.

Alareunassa on mustavalkoinen koristenyöri-tere, joka hauskasti mätsää heppojen karusellikeppeihin. Reunaröyhelön alareunassa on vielä mustaa pykänauhaa - vaatimaton mutta söötti detalji, jonka olen lainannut Emily Temple Cute-vaatemerkiltä. Kaikenlaista ompelukamaa sitä laatikoistani löytyykin, mutta eipä tarvinnut ostaa yhtään mitään tätä varten!

Vappua ja kosmetiikkaa

Pikku onnettaren päiväkodissa on tänään vappunaamiaiset. Kysyin viime viikolla mikä hahmo hän haluaisi olla, ja onnetar halusi pukutua mustaksi kissaksi. Tekaisin tunnissa kirpparilta ostetusta XL-kokoisesta T-paidasta kissamekon ja olen itseeni äitinä ja ompelijana varsin tyytyväinen! Varsinkin kun en tehnyt edes kaavaa, piirsin vain kappaleet liidulla suoraan paidalle ja saksin. Jostain syystä lapsi on e-k-s-t-r-a-suloinen naamiaisasuissa, hyvä kun raaskin päästää pikkukissan juhliinsa.
Mekossa on muuten häntäkin, ei tullut otettu kuvaa takaapäin. Kädessä on yhdessä ommeltu musta kissalelu (hmm! mikä mustakissa-fiksaatio lapsella on?!) ja sotku on tavanomainen.

Jostain syystä olen innostunut kosmetiikasta viime aikoina. Ostin oranssinpunaisen huulipunan (Joliesta Zuui-merkkiä), jokaällistyttävästi onnistuu piristämään tylsänkin asun. Anteeksi tämä valtava naamakuva, mutta huulipunaa on paha muuten esitellä!

Käväisin kanssa vähän vahingossa Nudge-putiikissa ja ostin kotimaisen tiskiharjan. Sitten kokeilin (ihan luvan kanssa) Kure-kynsilakkoja. Herkut pastellivärit on kyllä. Sopivat Metamorphose temps de Fillen kangaskassin värimaailmaan.

 

 

Helsinki on oikeastaan aika suloisen pastellivärinen paikka, kun zoomaa oikealla tavalla. Kaupunki sointuu kynsilakkaani!

Ja sitten vielä Annankadun egyptiläisestä kaupasta sitruunalla tuoksutettua manteliöljyä. Olen luopunut kokonaan hiustenhoitoaineen käytöstä - en siksi, että jotkin kemikaalit herättäisivät epäluuloa, vaan koska hoitoaineen imeytymisen odottaminen on tylsintä elämässä. Inhoan sitä seisoskelua kylmissään suihkualtaassa. Minun kylpyhuoneeni ei tosiaankaan ole spa-paratiisi, vaan kylmähkö pikku koppero, jossa pesukone ja kuivuvat pyykit vievät suurimman tilan. Hoitoaineen sijaan sijaan laitan hiuksiin öljyä pesun jälkeen. Kokeilin avokadoöljyä, mikä periaatteessa oli ihan OK, mutta haisi liikaa salaatinkastikkeelle. Katsotaan miten egyptiläinen öljy pärjää, se ainakin tuoksuu ihanalle.

Jotenkin matkalta jäi päälle shoppailuhimo, näiden lisäksi olen ostanut mm. 15 metriä persikanväristä vintage-puuvillapitsiä, 30 metriä pellavapitsiä pitsitehtaalta ja sitä sun tätä pientä kierrätyskeskuksesta. Nyt voisi laittaa tulpan tälle ostelulle! 

PS. Olen jo aiemmin linkittänyt mainion Empty Emptor -blogin tänne, mutta nyt siellä on taas aivan mahtava kirjoitus äskeiseen romahtaneeseen tehdasrakennukseen Bangladeshissa liittyvä teksti. Ajatelkaa! Kysykää! Tivatkaa! Toimikaa!

ja sittn hauskaa Vappua kaikille!

Uusi mekko pienelle isolle tytölle

 

Muun kehittävän touhun ohella minulla on meneillään "käytä kivat kankaat"-projekti. Minulla kun on laarikaupalla mitä hauskimpia kankaita, osteltu ties mistä maailman metropoleista ja jännittäviltä kirpputoreilta. Nyt niiden hautominen saa riittää, hirveää kyytiä vaan tekemään kaikista jotain kivaa. Uusia ei saa ostaa ennenkuin jotain silmin havaittavaa tyhjenemistä on tapahtunut, vähintään yksi laatikko tai hylly pitää saada muuhun käyttöön.

Tässä Pikku onnettarelle tekaisemani mekko, aikoinaan Tokiosta ostetusta tanakasta talvipuuvillasta. Mekkomalli on hyvin yksinkertainen ommeltava, koostuu vain viidestä palasta = etukpl, 2 x takakpl, suorakaiteen muotoinen etuhelma ja samanmallinen takahelma. Siinä on napitus takana (hän sai itse valita kahdesta vaihtoehdosta napit), tilavat taskut edessä ja pääntie ja kädentiet huoliteltu vinokantilla nurjalta. Helmassa on moninkertainen käänne, josta voi avata kasvunvaraa.
Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari tuntia, ja äitin pieni iso tyttö on kovin tyytyväinen. (Siis äitin mielestä pieni, mutta jos joku harhautuu kutsumaan Pikku Onnetarta pieneksi, hän kyllä korjaa sen jotta "ISO!").

 Mekon vaaleanpunaiset muoviset kantanapit ostin aikoja sitten Pariisista, aivan mahtavasta pienestä nappiputiikista, joka oli vastapäätä Kookain outlet-myymälää kai 2. kaupunginosassa.


ps. Poseerauskuvat otettu Toinen keksi -kahvilassa Salossa. Sieltä saa herkkuruokia ja -juomia, ja lapsille on kiva puuhanurkka - suosittelen!!

... ja ikkunassa virkattuilla pitsiliinoilla somistetut verhot.

Lopuksi

Pikku Onnettaren omakätinen viesti blogin lukijoille: "SSSSSSSSSSSSSS1111111". S on tietenkin kirjaimista hauskin!

Oooh!

Temperley Londonin utuisenvaalea pitsiunelma ruskeilla nahkadetaljeilla on niin ihana, että koitan kuumeisesti keksiä minkä aukon kolkytjarisat äiskän vaatekaapissa tämä look täyttäisi. Apua, kutsuisikohan joku minut esim. pienten käsintehtyjen samppanjaleivosten maistelutilaisuuteen?
Nude lace dream with leather accents by Temperley London is so stunningly wonderful, I'm racking my brains trying to come up with a reason why a thirtysomething mommy ought to have something similar in her wardrobe. Perhaps I'll soon be invited to a handmade champagne-filled petits fours tasting party?

Pukeutumislamaannus ja uusi mekko

Suuri Käsityölehti tekee jutun Kaavakirja II:sta, ja minua haastateltiin sitä varten. Haastattelun oheen tarvittiin valokuva. Olipa muuten todella vaikea päättää, mitä laittaa päälleen lehteen julkitulevaan kuvaan! Jouduin suorastaan lamauttavan tyylipaniikin kouriin. Jotain tyylikästä, mutta ei liian kuivakkaa, hiukan vanhahtavaa mutta ei liian orjallisesti vanhaa kopioivaa, jotain minuntyylistäni, mutta mitähän se sitten oikein on... aargh!


Ratkaisu: ommeltava jotain uutta. Olen mitä suurimmassa määrin mekkoihminen, vaikka en ole sitten vauvan syntymän käyttänyt mekkoa – kaikissa mekoissani on taka- tai sivuvetskari, ja ne taas eivät sovi yhteen imetyksen kanssa. Päätin siis tehdä valokuvauskelpoisen mekon, jota voisi käyttää jatkossa talvisena perusmekkona. (Olen myös innostunut tilkkutöistä, nuo ihme neliöt ovat tilkkusuunnitelmia.)

Inspiraationa oli tämä vanhan Country Living -lehden maalisävyjä esittelevä kuva, sekä ajatus jostain hyvin selkeälinjaisesta. Yksinkertaisen, neutraalinvärisen mekon kanssa voi nimittäin käyttää värikkäitä sukkahousuja, röyhelöisiä paitoja ja varsinkin pitsiä!

Tässä pari kuvaa muotinäytöksistä, joissa samaa simppeliä villalinjaa jota kaipailin.


Tälläinen mekosta tuli. Kaava on tietenkin Joka Tyypin Kaavakirja II:sta muokattu (Röyhelötopin ohje, kaava vyötäröltä katki, alaosaksi A-linjainen hame ja kiinitykseksi etuvetoketju). Vuoritukseen tsekkailin apuja Coctailmekon ohjeesta. Suunnittelemani iso pyöreä vyönsolki oli liian huomiotaherättävä, joten kävin ostamassa Nappitalosta pienemmän.
Mieheni sanoi mekosta tulevan mieleen "steampunk-työläisen uniformun", mikä ei sinänsä haittaa lainkaan :). Vaikutelman saa varmaan aikaan vetoketju, joka muuten on edesmenneen isoäitini jostain vanhasta vaatteesta ratkoma ja säästämä. Ja taisin ainakin jollain tapaa päästä tavoitteeseeni, että uusi vaate olisi sekä hieman vanhahtava että moderni!

Kangas on ohutta villaa, joskus pari vuotta sitten ostamani. Kankaita kannattaa ostaa kun hyviä tulee vastaan, kyllä niille lopulta käyttö löytyy! Taskunsuut, pään- ja kädentiet ja helma on tikattu käsin, minusta vähän vaappuva käsinommeltu jälki on aika kiva kontrasti asialliseen kankaaseen.

In short: I was interviewed & photographed for a sewing magazine, and I made this dress for the photo.