Viime aikoina tapahtunutta:

1) Luikin eilen mieheni siivellä Dieselin ja Imagen yhteisbileisiin, jossa Outi Pyyn päätoimittama muotinumero lanseerattiin. Siellä oli hyviä drinkkejä, hassuja keksejä, musiikkia ja popkornia sekä muotiväkeä mustissaan. Yhden drinkin jälkeen kaikki myynnissä olevat vaatteet alkoivat vaikuttaa potentiaalisilta hyviltä hankinnoilta – jopa esim. vyöt, joita en juurikaan käytä, ja vähään käyttöön tarvittavat vyöt minulla jo on.

Tässä sovitan avaruusprinttipaitaa miesten puolelta, josta näin heti ensi vilkaisulla henkarissa että malli ei missään tapauksessa sovi minulle, eikä sopinutkaan, mutta eipä jää ainakaan vaivaamaan kun kokeilin. Joku kuviollinen paita, jota voisi pitää jakkupuvun kanssa, pääsee tällä testauksella hankintaharkintaan. Galaksiprintti oli muotihitti joitakin vuosia sitten, mutta tuskin avaruus aiheena voi ikinä vanhentua totaalisesti?

Talouteen tuli pippaloiden seurauksena tarpeettoman monta Imagea, yksi riittää perheelle, joten ajattelin arpoa yhden lukijoille esim jo huomenna. En ole vielä lukenut lehteä kunnolla, vain selaillut, mutta hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa!

2) Kävin Tekemisen arvoista -nimisessä vaatesuunnittelijoiden lopputyönäyttelyssä Kalleria-nimisessä galleriassa, jos liikkuu Kalliossa niin suosittelen. Varsinkin Emilia Laitisen työ oli kiinnostava, erikoisestikin kirjallinen osuus. Auki vielä huomenna, kiirettä pitää!

3) Tapasin haastettelun merkeissä Nokian Neulomon väkeä – erityisen hauskan tilanteesta teki se, että haastattelun kuluessa pääsin seuraamaan livenä kuinka ensimmäinen ennakotilauserä ehti useiden vaatekokojen osalta myydä loppuun. Ihania tyyppejä, tulin todella iloiselle mielelle heidän optimistisesta meiningistään. Niin, ja siitä että koe-erän trikoon lanka on nimenomaisesti valittu laatua joka ei nyppyynny ja jossa painovärit pysyvät pesusta pesuun hyvänä. Jos oikein käsitin, niin vortex-kehrättyä lankaa, jolla tosiaan testatusti on hyvät ominaisuudet!

 

4) Tehtiin MMMadethis-blogin Marian kanssa informatiivista videota aiheesta nypyt. Jos tästä tulee hyvä, niin tehdään lisää. Uskomattoman suuritöistä kyllä, tähtäämme max 4 minuutin videoon ja kuvauksiss meni n. 8 tuntia!

5) Olin kameran edessä myös Kuningaskuluttaja-ohjelman kuvauksissa, jossa etsittiin Itiksestä koko elämän kestävää tuotetta. Minä olin paikalla vaatealan ihmisenä, muut kaksi olivat Marttaliiton edustaja ja muotoilija. Jutun idis lähti somessa kiertäneestä jutusta, joka kertoi Buy me once -nettikaupasta. Löytyykö tavallisesta kauppakeskuksesta koko elämän mittaisen liiton kestävää tavaraa? Voin paljastaa, että löysin, mutta jääköön salaisuudeksi mitä ne olivat.

Mikromuovit

Osallistuin FB:n ompeluryhmässä mielenkiintoiseen mikromuovikeskusteluun, joka sai alkunsa Kemikaalitutkan aiheeseen liittyvästä kuvasta:

No, ihan ensimmäisenä ihmetyttää, että pörröisestä fleecevaatteesta irtoaa pesukoneen höykytyksessä vain alle 2000 kuitua. Minusta se on aika vähän. Mutta ehkä irtoavat kuidut on laskettu hyvälaatuisesta fleecestä.

Mikromuovit ovat siis alle 5mm kokoisia muovinpaloja, jotka päätyvät mm. vaatteita pestessä jätevesiin ja koska niitä ei osata toistaiseksi suodattaa ne ajautuvat sitten meriin. Merissä ensin pienet eliöt syövät ne, sitten kalat syövät pieneliöt, sitten ihminen syö kalan ja samalla entisen fleecepusakkansa. Erityinen ongelma on se, että mitä pienempi muovipartikkeli, sitä paremmin sen kokoaa luokseen erilaisia ympäristömyrkkyjä, jotka sitten oikein tehokkaasti rikastuvat ravintoketjussa. Pilkkouduttuaan nanokokoon mikromuoveja on vaikea edes havainnoida, saati sitten millään suodattaa, ja niiden terveysvaikutuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa mutta eivät ne millekään eliölle hyvää tee.

Toisekseen, kyllä tämä polyesterifleecen mikromuoviongelma on ollut mälsä isku tekstiilien ympäristövaikutuksista kiinnostuneille. PET-muovipulloista tehty polyesterifleece oli ensimmäinen laajasti saatavilla oleva kierrätyskangas, ja nyt sitten onkin osoittautunut että saattaa jopa olla parempi jättää muovipullot kaatikselle kuin pelastaa ne fleece-uusiokäyttöön.

Mikromuovien pääasiallisesta lähteestä löysin kahta eri tietoa. Norjan ympäristöministeriön tutkimuksen mukaan ensisijaisesti mikromuoveja joutuu luontoon autonrenkaiden kulumisesta, toisekseen laivojen maaleista ja kolmanneksi muovintuotannon karkuun päässeistä jätteistä.

Tanskan vastaavan tahon tutkimuksessa taas tekokuitutekstiilit ovat syyllisten listalla korkeammalla.

Pörröisiä tekokuituvaatteita ei joka tapauksessa kannata pestä alvariinsa, olivat tekstiilit toinen taikka viides syypää. Katkokuituisista tekokuituvaatteista varisee väistämättä kuituja – ja vain harvassa tapauksessa on mitään hyvää syntynyt kun tavoitellaan tekokuiduilla esim. villan ominaisuuksia. Filamenttikuiduista taas ei irtoa niin herkästi osasia, ja filamentti on muutenkin se muoto jossa noin yleensä tekokuitujen omat luonnonkuituja paremmat ominaisuudet ilmenevät.

Erityisen mälsä juttu on, että myös viskoosikuidut näyttävät käyttäytyvän mikromuovien tapaan (kiitos Outi les Pyy tästä tiedosta!). Viskoosin joka on regeneroitua selluloosaa ts. alunperin puuta tms., luulisi maatuvan siinä kuin luonnokuitujenkin. Ainakin itse olen ollut tässä luulossa. Mutta viimevuotisessa tutkimuksessa selvisi, että meren pienöppiäisten vatsasta Välimerellä löytyi pääosin viskoosikuituja, ei niinkään muovikuituja. Erityisen ongelman aiheuttavat väriaineet, jotka viskoosin mukana päätyvät merieliön ruuansulatukseen.

Olen ollut suuri viskoosifani huolimatta sen valmistuksen vaatimista haitallisista kemikaaleista (rikkihiili), mutta tämä menee jo vähän liian pitkälle... no, jälleen pääsemme siihen, että viskoosin paras olomuoto on filamentti ja katkokuituviskoosi on yleensä kehno idis.

Ja mitenköhän muut muuntokuidut? Lyocell, ioncell ym.

Muotia ja mieltä -ilta 18.12.

Osallistun Muotia ja mieltä -tapahtumaan Urbanstory-kaupassa tämän viikon keskiviikkona viidestä lähtien. Minä, Outi Pyy (tässä muuten häneltä tosi hyvä kirjoitus angora-aiheesta) ja muotisuunnittelija Irene Häggqvist perkaamme muotialan ja vaatekaappien ongelmia ja etsimme niihin parempia vaitoehtoja - toivottavasti myös yleisön kanssa! Kerro vaatemurheesi niin katsotaan keksimmekö siihen jotain ratkaisuksi.

Tilaisuus on maksuton ja osoite on Katariinankatu 1. Tervetuloa!