Apron ingredients

Nostalgic hand-crocheted laces (and the one in bottom left corner which is machine-made) get a new life with some natural white cotton as a traditional apron!

Vanhoja käsinvirkattuja pitsejä (ja vasemman nurkan tehdastekoinen) pääsevät uuteen käyttöön luonnonvalkoisen puuvillan kanssa; sekoituksesta syntyy perinteinen essu.





Another convenient way to store long pieces of lace - you can get empty ribbon reels from fabric shops for free, if you happen to be there just when they are about to throw them away.

Toinen kätevä tapa säilyttää pitsiä niin että se on helposti saatavilla. Tyhjiä muovisia nauhakeloja saa kysymällä ilmaiseksi kangaskaupoista, jos osuu paikalle juuri kun ne ovat lentämässä roskiin (aina kannattaa kysyä!).

Viikon kierrätysidea: ulkomaiset mansikat toimitetaan Suomeen aika somissa puisissa latikoissa, jotka on suunniteltu pinottaviksi. Niitä saa vihanneskojuista ilmaiseksi ihan vain kysymällä (muuten ne joutuvat päivän päätteeksi roskiin). Mitä kätevin tapa säilyttää pitsejä! Pohja tosin kannattaa maalata tai peittää paperilla, ettei pitseihin tule vaaleanpunaisia mansikkatahroja.


This week's recycling idea: imported strawberries come in these quite pretty wooden boxes that are designed to be stacked on top of each other. Just ask for them from the shop, they are usually more than happy to give them for free (otherwise all those nice boxes are thrown in the trash). They are a very convenient way to store lace! But remember to cover the bottom with a sheet of paper or paint ot, or you might get strawberry stains on your precious lace.

Lately, I've found yet another thing to collect among my numerous unofficial collections of different types of lace, fans, lace collars, gloves, hat boxes, space exploration memorabilia etc (I might need a new bigger home soon to house all my things!). My newest interest is antique handkerchief covers. They were a popular handicraft exercise for young girls in the olden times because of the small size and freedom of decoration and were often given as gifts. One could use many needlework techniques on something (albeit a bit far-fetchedly) useful and learn patience and neatness at the sam time.

Here are two examples; upper one is quite densely woven linen, very carefully and neatly hand-sewn and beautifully decorated with drawn thread work and initials HÖ. I expect it's from 1930's or older (based on the shape of the letters, otherwise it's somewhat difficult to date small textiles like this). Other one is more gauzy material and partly machine-sewn. It has some pulled thread and drawn thread work and cute cross stitch embroidery. This one is maybe from 1930-1950's and probably something made in school (but again, this is just a guess).

They are so cute and charming because of the attention some young girl has put into these little textiles. I wish there was a way to use them.. maybe if I go to some party only carrying a 20 euro note and home key I could use them as a mini clutch bag? Even cell phone makes an ugly bulge.
Well, at least they are easy to store and don't take too much space!


Olen löytänyt jälleen uuden keräilykohteen (niiden lista on pitkä; erilaiset pitsijutut, käsineet, hatturasiat, avaruustutkimuksen historiaan liittyvät esineet, irtokaulukset ym ym - tarvitsen pian uuden, isomman kodin että kaikki mahtuisi!). Uusin innostus on nenäliinasuojukset, joita ennenvanhaan nuoret tytöt tekivät käsityöharjoituksina ja lahjoiksi. Niihin saattoi kokeilla erilaisia kirjontatekniikoita ja samalla oppi huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, kun kulmat ja saumat piti tehdä viimeisen päälle siististi.

Ylempi on tiheästi kudottua pellavaa, hyvin huolekkaasti ja kauniisti käsin ommeltu lähes näkymättömillä pistoilla ja läpän reuna on koristettu sidepistorevinnäisellä. Kaiken kruunaavat omistajan nimikirjaimet HÖ. Arvelen, että se on 1930-luvulta tai vanhempi kirjainten muodosta päätellen, mutta tälläisten pikkuesineiden ajoittaminen on hankalaa. Toinen on harsomaisempaa kangasta, somistettu revinnäisreunuksella ja suorastaan sydäntälämmittävän söpöllä ristipistokirjonnalla. Varmaankin peräisin 1930-1950 -luvuilta ja oletettavasti koulun käsityötuntien tulosta.

Nämä ovat kertakaikkisen liikuttavia. Joku pieni tyttö on ahertanut saadakseen valmiiksi oman pikku nenäliinasuojuksensa tai lahjan rakkaalle ihmiselle - kunpa voisin jotenkin ottaa ne taas käyttöön! Ehkä jos juhliin mennessään ottaisi mukaan vain setelin ja kotiavaimen, niitä voisi käyttää pienenä käsilaukkuna. Mutta jo kännykkä on liian iso muhkura.

No, ainakin näitä on helppo säilyttää eivätkä ne vie paljoakaan tilaa!

Sunny weekend was particularly good for reading about lace in the park. Or in this case, admiring closeup photos of different types of needlelace (Needlelace in Photographs by Cynthia Voysey).

Aurinkoinen, helteinen viikonloppu oli suotuisa puistossa istuskelulle ja pitsikirjojen lukemiselle, tai oikeastaan katselulle. Tässä ihailen hyvin tarkkoja lähikuvia ommelluista pitseistä (Needlelace in Photographs, Cynthia Voysey).

Lace Book Girls met up at sunny Karhupuisto park (= Bear Park) and we had first peek of the layout. Looks wonderful, light and beautiful!
I also visited University of Art and Design Helsinki Spring fashion show. Not much lace there, but lots of transparent/opaque contrasts, black and white prints and interesting knits. And sparkling wine and strawberries :)



Pitsikirjan tytöt kokoontuivat aurinkoisessa Karhupuistossa kirjan ulkoasun ensiesiintymistä ihailemaan. Tulossa jotain kevyttä, ihanaa ja kaunista!

Kävin myös TaiKin kevätmuotinäytöksessä. Ei paljoakaan pitsiä, mutta mielenkiintoisia läpinäkyvän ja läpinäkymättömän kontrasteja, mustavalkoisia kuoseja ja jännittäviä neuleita. Sekä kuohuviiniä ja mansikoita, nam :)

Rolls of white lace

Six different laces and cotton so soft and thin like petals go into making one pretty airy dress. Then add a dash of sugar and vanilla.

Yhden ilmavan, suloisen mekon tekemiseen tarvitaan kuutta erilaista pitsiä ja ohuenohutta, pehmeänpehmeää puuvillaa. Mukaan ripaus sokeria ja vaniljaa.

Chemical Lace

This is a closeup of a beautiful chemical lace collar bought from a charity shop. It's called chemical lace, because the lace is first machine embroidered on background fabric, then immersed in special chemical liquid which eats away the background and leaves only the embroidery. This piece imitates needlepoint lace except top left corner is pretending to be filet lace (the square-ish pattern).

Lähikuva hyvin vanhasta pitsikauluksesta, jonka olen ostanut lähetyskirpputorilta. Tätä pitsilajia kutusutaan kemialliseksi pitsiksi (hieman kömpelönä suomennoksena), koska pitsi kirjotaan koneellisesti pohjakankaalle, joka sitten syövytetään erityisellä kemikaalilla. Vain kirjonta jää jäljelle. Tämä kaulus jäljittelee ommeltua pitsiä, paitsi vasemmassa ylänurkassa oleva ruudullinen alue näyttää filet-pitsiltä.