Pitsiostoksilla Noyon Boutiquessa, iih aah ooh!

Museopäivän jälkeinen päivä oli varattu pitsikaupoille ja kotiin(-maintenoniin-)paluulle. Pitsikauppa eli Noyon Boutique Dentelle oli melko ankealla sisäpihalla, mutta niinpä jo lukijoillekin varmaan tullut selväksi mielipiteeni Calaisin viehättävyydestä (eli sen viehtäyksen puutteesta).

Hanae Morin juliste kaupan alakerrassa. Noyon on eräs Calaisin pitsitehtaista, ja sen toimisto ilmeisesti samassa rakennuksessa kuin putiikkikin. Muilla pitsitehtailla ei kai ole tehtaanmyymälöitä, sääli sinänsä.

Tässä vilaus myymälästä. Tilavassa kaupassa oli satoja eri pitsilaatuja, halvimmista tekokuituisista textronic-pitseistä upeimpiin puuvillaisiin leavers-pitseihin. Iih! Aah! Ooh! Heittäydyin ostohalujeni vietäväksi melkomoisen vapautuneesti, kahmin mm. kuvan keskellä näkyvästä 3 euron - 50 sentin tilkkulaarista isot määrät ihania pitsinriekaleita. Myynnissä oli myös hinnakkaampaa tavaraa, mm. paljon 4 metrin mittaisia "couponeita" mitä ylellisimmistä kirjotuista pitseistä, parin-kolmensadan euron hintaan. Höh, elämässäni on selvästi liian vähän suuria juhlatilaisuuksia, johon tarvitsisi säihkyvän pitsimekon!

Kaupassa oli lisäkseni vain eräs toinen asiakas, ilmeisesti asiakkaan hääpukuun pitsiä etsivä ompelijatarrouva.

Erittäin ystävällinen myyjätär, joka puhui englantia, ja oli ilmeisen ilahtunut törsäilystäni. Hän esitteli minulle Noyon Boutiquen syksyllä alkavan käsityökurssin, jossa opetellaan silkkinauhakirjontaa pitsille.

Koska suurikin määrä pitsiä menee pieneen tilaan, ostokseni mahtuivat tähän paperipussiin. Saatte tarkan ja runsaasti kuvitetun esittelyn, kunhan pääsen johonkin hyvin valaistuun paikkaan missä ottaa kuvia.


Tässä pikavilkaisu, päällimmäisenä mielestäni erittäin onnistunutta nudenväristä textronic-pitsiä, jota ostin kolme metriä á 3,3 e /m. Textronic on kehittyneempi (=nopeampi, helpommin ohjelmoitava) versio raschel-neulepitsikoneesta, ja harvoin pidän mistään textronicilla tehdystä pitsistä. Ne onnistuvat lähes aina näyttämään kököiltä ja mielikuvituksettomilta, niistä jotenkin puuttuu pitsille ominainen tekstuurien vaihtelu ja keveys. Mutta tämä kuosi oli siis erittäin viehättävä, ja osoitti sen että millä vain koneella saa aikaan hienoa jälkeä, jos suunnittelija on hyvä.

Sitten karistimme Calaisin pölyt jaloistamme mahdollisimman pian - mikä ei ollut niinkään pian, koska jostain syystä pari junavuoroa oli peruutettu. Ehdin nähdä yläkuvan kauniin näyn eräässä puistossa.

Pääasiassa Calais näyttää tältä, ettei totuus unohtuisi. Mutta kaikki pitsiin liittyvä on siellä huippua!

Kirjoitan tätä viestiä muuten hotellihuoneessa Pariisissa, jonne saavuimme tänään iltapäivällä. Ihana kaupunkini, miksi en ole käynyt täällä moneen vuoteen? Miksi ylipäänsä olen koskaan lähetnyt täältä? Pariisi on näyttänyt tänään parhaita puoliaan, olen kuin vastarakastunut.

Bisou,
Rinna

Leavers-pitsikoneen anatomia / anatomy of Leavers lace machine

Calaisin pitsiteollisuuden sydämessä ovat Leavers-pitsikoneet. Niillä tehdään maailman ylellisintä konepitsiä, johon Calaisin pitsimaine perustuu. Muitakin, uudempia ja nopeamipia, pitsikoneita calaisin pitsitehtaissa käytetään, mutta juuri Leaverseilla kudotut luksuspitsit erottavat Calaisin pitsiteollisuuden halpamaiden tuotannosta.

Jacquard-laitteisto pitsikoneen kyljessä.

Leavers-koneet perustuvat brittiläisen herra Heathcoatin kehittämään tyllikoneeseen 1800-luvun alkupuolelta, johon yhdistettiin myöhemmin Jacquard-reikäkorttilaitteisto. Reikäkorteilla koneeseen voidaan "ohjelmoida" erilaisia kuviomalleja, kyseessä on siis jonkinainen mekaaninen tietokone (nämä kaikki pahviset reikäkortit, kammet, tumman metalliset hammaspyörät ym. ym. vetoavat salaiseen steampunk-puoleeni, mutta koitan pitää sen hillinnässä).


Leavers-koneet ovat pysyneet likipitäen muuttumattomina 1800-luvun lopusta saakka. Höyryvoimasta on siirrytty sähköön ja nykyään niihin voidaan yhdistää tietokone, mutta edelleen 80% Leaverseista toimii reikäkorteilla. Pitsimuseon infovideoista selvisi, että Calaisissa ja Caudryssä on edelleen jopa muutamia reikäkortin rei'ittäjiä työssä; ammattikunta, jonka luulin jo 50-luvulla kuolleen sukupuuttoon kuin dodo!

6-kertaisesti suurennettu pitsimalli, johon on merkitty lankojen reitit.

Numeroiksi muutettu lankakartta, jonka perusteella
kortinrei'ittäjä naputtelee kortteihin reiät kuvan vempeleellä.

Pitsimuseoon talletettuja mallikarttoja.

Calaisissa tuotetaan edelleen vuosittain n. 600-800 uutta pitsimallia - joskin iso osa on vanhojen muunnoksia. Mutta kukin niistä pitää luonnostella, suurentaa, merkitä lankojen reitit, muuttaa reitit lankoja liikuttavien varsien liikahduksiksi (ilmaistaan numeroina 0-32) ja lopulta muuntaa numerot reikäkortin rei'iksi.

Reikäkorttiketju ja alimmassa kuvassa sitä lukeva tapisto.

Reikäkortit omellaan yhteen pitkäksi ketjuksi, jota jacqurd-laitteisto "lukee" metallisilla tapeilla. Jos kortissa on reikä, tappi loksahtaa sen läpi, ja tapin ohjaama varsi nykäisee lankaa oikealle tai vasemmalle. Jos kortissa ei ole reikää, varsi ei liikahda ja lankakin pysyy samalla kohdalla.

Lankoja liikuttavat varret...

johtavat itse pitsikoneeseen.

Ja suorista langoista muodostuu kiemurakuvioista pitsiä!

La Cité internationale de la dentelle et de la mode de Calais

Narisinko viime postauksessa jotain Calaisista? Onneksi fantastisen kiehtova ja kiinnostava pitsimuseo enemmän kuin korvaa kaupungin ankeuden. Matka oli ehdottomasti vaivan arvoinen, ja päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi (vaikka emme vieläkään löytäneet mitään kunnon ruokapaikkaa ja piti jo toista iltaa järsiä nälkäänä supermarketin patonkia hotellihuoneessa. Pikku Onnetar parka saa varmaan kohta jonkun vitamiinipuutoksen!).

Cite dentellen hienous käy ilmi jo arkkitehtuurista, joka oli hyvin mietittyä. Museo on rakennettu entisen pitsitehtaan tiloihin, joita on laajennettu modernilla osalla. Ulkopinnassa näkyy pitsikoneiden reikäkorttien inspiroimia kuvioita.

Museon sisäpiha kuvattuna museokahvilasta, josta muuten saa hinta-laatusuhteeltaan erinomaista ruokaa. Iso pala herkullista kasvispiirasta laadukkaan salaatin kanssa, johon kuului myös leipää ja pieni salaattipöytä = 5 e. Ja jälkkäriksi vielä herkullinen espresso keksin kanssa 1,5 e.

Loppuun asti mietitty arkkitehtuuri näkyi myös museon esillepanossa. Ensimmäinen museosali kertoi käsintehdyn pitsin historian runsaiden pitsinäytteiden, kuvien ja tekstien avulla, ja katsokaa kuinka kauniita varjokuvia pitsit langettivat vanhalle lautalattialle.

Pitsin eri aikakaudet ja tekniikat selvitettiin sekä selkeästi että mielenkiintoisesti, ja ilahduttavasti historialliseen kontekstiin asettaen.

Niin ja valokuvaaminen oli sallitu, kunhan ilman salamaa. Joten joskus myöhemmin lataan tänne ison satsin kuvia historiallisista pitsinäytteistä. Tässä pitsiä 1700-luvun lopputienoolta.


Seuraavassa salissa päästiin sitten 1800-luvulle ja koneellisen pitsin historiaan, joka tietysti sai minut aivan intoihini. Kampia! Pyörästöjä! Reikäkortteja!

Eri pitsinvalmistajien mallikirjoja, tässä vain pari esimerkkiä, mutta lisää myöhemmin...

Pitsihepeniä 1800-luvun lopulta, oih ja voih! Ja tämä herkkyys saadaan aikaan valtavilla valurautaisilla koneilla, jotka jyskyttävät hirmuista mekkalaa pitäen.

Seuraavalla kerralla näette sitten itse pitsikoneita, joita esiteltiin seuraavassa salissa. Tässä ei ollut kuin vasta pieni pintaraapaisu museon tarjonnasta, perusnäyttelyn lisäksi siellä oli vaihtuvana näyttelynä pitsimallien suunnittelusta kertova näyttely, mutta siellä ei harmi kyllä saanut kuvata. Mutta en valita! Olen niin tyytyväinen kuin toivoa saattaa. Nyt hotellin luksuspedin pehmeisiin lakanoihin ja huomenna pitsiostoksille!

The place for lace is Calais

Lähdimme Calaisiin suurelle pitsimuseoretkelle, ja täytyy parin tunnin visiitin perusteella sanoa tästä kaupungista, että jos museo ei olisi täällä, tuskin kokisin tarvetta viipyä pidempään... on kylmää, epämääräisesti teollisuusjätteeltä haiskahtava sumu kietoo rakennukset, jotka eivät muutenkaan ole erikoisen viehättäviä, varsinkaan suuret halpaviiniä myyvät varastomyymälät, joilla houkutellaan kanaalin yli purjehtivia brittejä.

Ei siis juurikaan kehuttavaa, paitsi että hotellimme Cercle des Malines on i-ha-na! Hyvä paikka lapsen kanssa, mutta elegantisti sisustettu huone ja suuri poreamme tekisivät tästä mainion asuinpaikan romanttiseen pitkään viikonloppuun (ja Calaisissa ei juuri tarvitsisi ulos poistuakaan...). Lisäbonuksena ystävälliset omistajat ovat kiinnostuneita pitsihistoriasta. He vinkkasivat minulle parin tunnin junamatkan päässä Pariisista olevan toisen pitsikaupungin Caudryn, jossa on mm. Catherine Middeltonin hääpuvun pitsit tehnyt luksuspitsivalmistaja Sophie Hallette! Ja pitsimuseo löytyy sieltäkin.

Huomenna Cite de la Dentelleen eli pitsimuseoon, siitä sitten lisää myöhemmin. Ja suunnitelmissa on myös hankkiutua johonkin pitsikauppaan, jossa myytäisiin Calaisin pitsiä. Bonne nuit!

Maintenonin pitsiverhot

Bonsoir! Tervehdin arvoisia lukijoita Maintenonista, viehättävästä Eure-et-Loiren läänistä. Olen täällä miettinyt moneen otteeseen Vaasan Pitsitehtaan jo 70-luvulla sammunutta pitsiverhotuotantoa. Täällä keski-Ranskassa niille olisi ollut menekkiä. Lähes joka ikkunassa on pitsiverhot, ja niitä on jos jonkinlaista kuviomallia. Klassiset ruusukiemurat ovat vakiotavaraa, mutta löytyy myös (kuten yläkuvassa) söpöjä eläimiä lastenhuoneiden verhoiksi, meritähtiä, ruokapurkkeja keittönverhoiksi, kissoja, maisemia... kaikenlaista! Oma suosikkini ovat varmaankin trompe l'oeil-verhoverhot (alla).


Pitsiverhot sopivat yhtä lailla uudehkoje kerrostalojen ikkunoihin, kuin keskiaikaisten puurakenteisten kivitalojen ikkunoihin, ja sekä yksityiskoteihin että liikehuoneistoihin. En vain ole vielä löytänyt paikkaa jossa näitä verhoja myydään!


Osa verhoikkunoista siis Maintenonin kylästä, osa Chartresin kaupungista ja pari naapurikylästä Epernonista, jossa kävimme tänään.

Epernonin kiemuraisia kujia.

26.7.2012 EDIT! Vinkki pitsiverhoja (pitsiverho, pitsiverhot, pitsiverhoon) etsiville, joita googlesta blogiini tulee viikossa monia - Minna Hepburnin nettikaupan pitsikankaista saa ihanat pitsiverhot.Pitsiverhoiksi ne on alunperin tarkoitettukin

Pitsiyöpaita

Ompelin Ranskanmatkaa varten uuden romanttisen yöpaidan. Ei käy laatuun nukkua jossain kulahtaneessa muumipaitulissa, kun pitkästä aikaa matkailee! Yöpaita on sellainen ompelutyö, johon voi kätevästi kohdistaa pitsiys- ja röyhellys-kaipuunsa, jos ei muuten oikein tuntisikaan oloaan luontevaksi pitsiasuissa. Ja tälläinen pitkähihainen ja -helmainen versio on yhtä lämmin kuin trikoopaituli, mutta ah niin paljon glamoröösimpi.

Takana ja nappilistan moelmmin puolin ovat pitsiupotukset. Kaikki tarpeellinen löytyi varastoistani: Ohutta valkoista puuvillakangasta, nauhapitsiä, brodyyrejä ja kuusi kukanmuotoista nappia.

Etuosan nauhapitsi on leikelty kirpparilta ostetusta liinasta. Ompelin kaikki saumat molemmin puolin siisteiksi, joko katesaumoja tai ööö mitäs ne nyt ovatkaan suomeksi... ranskalaisia saumoja? Näin ohuesta kankaasta siksak kuultaisi ikävästi läpi.

Uusi hankinta yöpaitaa varten oli vain kaava. Nämä 60-luvun kaavat ostin Fasaani Antiikista 1 e / kpl (suosittelen heidän kaavalaariaan!), ja keskimmäistä käytin yöpaitaan. Lisäsin tosin nappilistan keskelle ja pidensin hihoja.


Pari lähistä hihansuun ja helman brodyyreistä. Hihansuiden brodyyri on vanhaa, ja myös laadukkaampaa kuin helman brodyyri. Se ei vain riittänyt kuin hihojen somisteeksi. Ristikkomainen brodyyri on Japanista, Nipporin Textile Townin pitsikaupasta. Hyvä ostos! 12 metrin puntti, joka alkaa olla ihan lopussa.